ttt:n vuoden käännössarjakuva on...

Cyril Pedrosa
Kolme varjoa
WSOY (2010)


Pedrosan allegorinen kertomus on synkkä ja tunteita herättävä. Sarjakuvan suurimmat ansiot ovat hieno vaikean tematiikan hallinta, ilmaisuvoimainen kuvitustyö ja erinomainen sarjakuvakerronta.

Lapsen kuolemaa käsittelevä tarina vaatii hienovaraisuutta, ja sitä Pedrosalta löytyy. Hän onnistuu välttelemään kliseiset helppot ratkaisut, eikä puristele itkuja kuluneimmista kanavista, mutta melodraaman raja tulee paikkapaikoin hyvinkin tutuksi maailman monen erityyppisen julmuuden paljastuessa henkilöiden edessä. Pedrosa käsittelee kypsästi aiheeseen liityviä tunteita ja mielikuvia sadun ja fantasian suoman suojan ja vapauden alla.

Pedrosan kuvitus on ilmaisuvoimaista, vaihtelevaa, vapautunutta ja dynaamista. Erilaiset tunnetilat välittyvät sujuvasti lukijalle pelkkiä kuvia katselemalla. Viitteellisyys ja yksityiskohtaisuus vuorottelevat saumattomasti ja kuvituksen arvoa korostaa Pedrosan erinomainen sarjakuvantaju. Ruutujen rytmiikka ei takkua edes silloin kun tavanomainen kerronta vaihtuu ekspressiivisemmäksi, eikä silloin kun siirrytään surrealistisempaan suuntaan. Luonnollinen, eloisa ja kepeä viiva kantaa ensisivuilta viimeiseen asti.

Ainoana vieroksuttavana piirteenä pidän kerronnan keskittymistä ensimmäisen viidenneksen jälkeen vain tuomittuun Joachimiin ja hänen isänsä tuskaan äidin roolin hävitessä kertomuksesta, kunnes tarina erkanee uuteen, kolmanteen näkökulmaan viimeisessä viidenneksessä. Se ei ole varsinainen heikkous, koska näkökulmien muutokset tuovat kertomukseen uutta virtaa ja niillä on selkeä funktio, mutta osien selvästi erottuvat rajat pistävät silmään ja horjuttavat muuten eheää kokonaisuutta.

-ttt

Levylautasella : Vuosi 2010

Suomen radioiden musiikkitoimittajat ovat jälleen laittaneet vuoden levyt paremmuusjärjestykseen. Kirkkaimman mitalin sai Suvi Teräsniska albumillaan – Rakkaus päällemme sataa. ”Hieno ääni ja persoonallista tulkintaa, piisitkään eivät tavanomaisinta kamaa.” Jussi Häkkilä / Radio Pooki. Hopeaa nappasi Kaija Koo albumilla, Irti ”Kaija Koo on irti ja tyylillä.” Ilmari Aikio / Radio Inari. Pronssimitali ripustettiin Souvareiden laulavalle hanuristille, Jukka Lampelalle albumista Sun luo. ”Rehellistä kotimaista musiikkia, joka on tehty meille suomalaisille.” Lasse Finska / Lomaradio.

Vuoden 2010 levy

1. Suvi Teräsniska- Rakkaus päällemme sataa
2. Kaija Koo - Irti
3. Jukka Lampela - Sun luo
4. Sir Elwoodin hiljaiset värit - Kaipuun vuosirenkaita
5. Vesa-Matti Loiri - Skarabee
6. Jenni Vartiainen - Seili
7. Janne Raappana - Rakkaus on hulluus
8. Markku Aro - Anna katse
9. Mikael Konttinen - Ota kiinni
10. In the mood - Ajatustenlukija
11. Johnny & Dodgers - Matkaa teen
12. Kirsi Ranto - Läikytät mua
13. Jope Ruonansuu – Naamakirja

Voittajia vuosien varrelta

2009 Anna Puu – Anna Puu
2008 Juha Tapio – Suurenmoinen elämä
2007 Paula Koivuniemi - Timantti
2006 Juha Metsäperä – Pienen hetken
2005 Irina – Älä riko kaavaa
2004 Eppu Normaali – Sadan vuoden päästäkin
2003 Yö – Rakkaus on lumivalkoinen

Pidetään levylautanen täynnä hyvää musiikki myös vuonna 2011. Hyvää ja musiikillista uutta vuotta!

-TimoN-

Hyvää joulua!

T: Kirjaston Plokkarit

Levylautasella: Imelda May

Musiikki, jonka olen jo luullut unohtuneen pääsi yllättämään kuin Joulupukki juhannuksena.
Jokunen viikko sitten olin uppoutuneena puuhiini työpöydän ääressä ja taustalla soinut radiokanava varasti huomioni kuin palavat kalsarit. Lumoutuneena jäin kuuntelemaan ja laitoin muutaman sekunnin kuunneltuani sormet ristiin toivoen että juontaja sanoisi kappaleen ja esittäjän nimen. ”Tässä Imelda May kappaleella Mayhem.” Tämä kloppi oli myyty. Suorinta tietä Google laulamaan ja ottamaan selvää mistä oli kyse. Imelda May, 36-vuotias rock’n roll flikka. Tätä täytyy saada lisää.


Imelda May – Mayhem (2010)

Ehkäpä saksalainen the Baseballs-yhtye on avannut uudelleen ovia rock’n rollin sekä rockabillyn ihmeelliseen maailmaan. Imelda Mayn levyllä tunnelma seilaa menevästä rockabillystä aina New Orleans -maiseen blues-soitantaan, ja tämä on puhtaasti loistava juttu. Harvoin tulee nykypäivänä vastaan uutta musiikkia jonka mielellään kuuntelee ensimmäisestä raidasta viimeiseen. Imelda Mayn ainutlaatuista ääntä on vaikea verrata kenenkään toisen ääneen, eikä siihen voi olla ihastumatta. Mikäli olet edelleenkin tykästynyt radiossa soivaan Mayhem-biisiin, saatat häkeltyä kun lähdet kuuntelemaan kokonaista albumia. Muut levyn biiseistä eivät ole niin kaupallista kuin nimikkobiisi. Mikäli elämänsä aikana on omistanut äänitteitä esim. Stray Catsiltä niin tämä levy tarjoaa takuuvarmasti nautinnollisia kuunteluhetkiä. Tempaisen lätylle arvosanaksi 9.5 /10

Rock´n´roll is here to stay

-TimoN-

Levylautasella: My Country Vol.2

Taas on tullut aika nostaa stetsoni kohti korkeuksia ja kiljahtaa ilmoille Jiiii-Haaaa.
Heinäkuun alussa kirjoitin Plokkariin ilmiöstä nimeltä My country – Greatest country music on the planet. Nyt on taas aihetta juhlaan sillä kirjaston kokoelmasta löytyy uutuutena samaisen otsakkeen Vol.2.

Tälläkin kertaa 32 kappaletta country-musiikin parhaimmistosta laittavat molempien jalkojen varpaat takomaan lattiaa. Kokoelman laadinnassa on varmasti ollut vaikeutena valita seuraavat kappaleet jotka saisivat suomalaiset jammaamaan. Country on genrenä suomalaisille vielä varsin uusi tuttavuus. Vaikka monenlaisia yrityksiä on ollut vuosien varrella, kyllä aito amerikkalainen country on sitä oikeaa. Suomalainen perusiskelmä on kautta aikain ottanut vaikutteita tästä Ameriikan perinnemusiikista, mutta josko nyt vihdoin ja viimeinen se olisi rantautumassa Suomeen omana itsenään.

Onnistunut läpileikkaus tuoreeseen countryyn on taas saatu kasaan kahdelle cd:lle. Mikäli tuo Vol.1 kokoelma kolahti, ei tämä kakkonenkaan tule kylmäksi jättämään. Tuttuja esiintyjiä, tuttuja kappaleita ja todellisia countryn supertähtiä levyn täydeltä.

Tutustu ja ihastu, alkuvaiheessa stetsonikin on vielä vapaaehtoinen.

-TimoN-

Ludvig 240v.

Pohdin erään kirjastomme asiakkaan kanssa omaa fobiaani. Mitä jos klassinen musiikki vetää mieleni apeaksi ja tunnelma laskee, vaikka se olisi lähtöhetkellä millainen tahansa? Itse olen positiivisuutta pursuava ihminen, joten ennakoiva pelko on todellinen. Muistan miten lapsuudessani kuultu klassinen sai aina mieleni apeaksi ja yleensä myös ympärillä olevien ihmisten silmät kostuivat. Miten siis luoda positiivinen ”väre” tähän fobiaan? Kului useita minuutteja ja sananvaihtomme aiheesta kävi yhä kiivaammaksi. Välillä teoriamme lähtivät sellaiseen Seppo Räty -maiseen liitoon, ettei niitä tohdi lääkäritestien pelossa julki lausua.

Kiivaan pohdintamme johtopäätös:

Ihminen yhdistää musiikin usein elettyihin hetkiin ja muistoihin. Pitäisikö siis ottaa esimerkiksi Beethovenin tuotantoa laukkuun ja lähteä Havaijille. Waikiki Beach on kuulemani mukaan leppoisa paikka. Perille päästyään voisi asettua mukavasti rantatuolille ja ottaa pitkässä lasissa jotain virkistävää juomaa ja asettaa kuulokkeet korville. Näin ollen ympäröivä atmosfääri sekä muutkin kosmiset langat värähtelisivät tavalla, jollaista olisi ilo muistella jälkeenpäin. Beethovenin taidokas sulkakynän jälki alkaisi soljua korviin ja ympäröivä maailmankaikkeus loisi muistolle väistämättömän hyvänolontunteen.

Näin voisin kevein mielin nauttia teoksista jotka kuuluvat ihmiselon kauneimpiin ja ehdottomasti taitavimpien ihmisten tuotoksiin.

Ludvig van Beethovenin syntymästä tulee tulevana perjantaina kuluneeksi 240 vuotta. Ajankohdan luotsaamana otan askeleen kohti klassisen musiikin maailmaa, tokikin lumisessa Suomessa ja joulupukkia odotellen. Ota sinäkin!!

Hyvää syntymäpäivää Ludvig!



”Musiikki vaikuttaa kuulijaansa aina eri tavoin, ja juuri se tekee musiikista, kaikenlaisesta musiikista, tutustumisen arvoista” -minä itte-

-TimoN-

Katri ja Mari vinkkaa, osa 2

Mary Hogan – Ihan kivat kasvot
Kirja käsittelee monille tytöille tärkeää asiaa: painoa. Mukaan mahtuu kyyneleitä, onnistumisia, rakkautta ja kaipuuta. Mielestäni kirja oli mielenkiintoinen ja se opettaa, että ei tarvitse olla laiha ollakseen kaunis.


Joanna Nadin - Hanki Elämä, Rachel Riley
Päiväkirja tyyliin teini-ikäisen tytön elämästä kertova kirja. Pidin erityisesti kirjailijan kirjoitustyylistä. Kiinnostava kirja


Ritta Jacobson – Afrodite ja kuolema
Kirjassa päähenkilön ystävä löytyy murhattuna eli siis kirjassa tutkitaan murhaa. Suosittelen kirjaa mysteereistä ja jännityksestä pitäville. Mielestäni se oli jännittävä.


Reijo Mäki – Vares ja kaidan tien kulkijat
Päähenkilö Vares lähtee tutkimaan murhaa kahdenvirranmaahan pohjanmaalle. Pidin kirjailijan päähenkilölle luomasta itsevarmuudesta. Jännittävä kirja


Eija Laitinen – Neljän biisin bändi
Kirja kertoo kahdeksasluokkalaisen Lauran kahdeksannen luokan lopusta ja kesästä. Kirjailija viestittää jollain tapaa, että aina kannattaa unelmoida, vaikka unelmat eivät aina toteutuisikaan.


-Mari Laitamäki-


-------------------------------------------------------------------------------------------


Erlend Loe – Supernaiivi
Aikuisten miesten kasvutarinat ovat niitä parhaita ja tämä ei ole mikään poikkeus. Kaikissa yksinkertaisuudessaan nerokas ja hieno kirja


Nikki Sixx – Heroiinipäiväkirjat
Viihdyttävän karua ja mielenkiintoista luettavaa. On se aina jännää lukea kuinka joku vetää naamariin kaikkia mahdollisia nappeja ja viettää mukavan joulun istuskellen nakuna kuusen alla ase näpeissä.


Legs McNeal – Please kill me : Punkin sensuroimaton esihistoria
Kirja joka vie suoraan asian ytimeen ja lörpöttelee siinä sivussa kaiken tarpeellisen ja tarpeettomankin. Mikä parasta kaikki (yeah right, no ainakin melkein…) on totta.


Joe Ambrose – Iggy Pop, Raakaa voimaa
Kuten tuli jo edellä mainittua, on se niin mukava lukea kirjoja joissa toinen toistaan jännempiä nappeja ynnä muita aineita ”eksyny” jännien ihmisten käyttöön. Auttaa aina jos vielä sen lisäksi on hullu ja vielä hyötyy siitä.


Marilyn Manson – Helvettiin ja takaisin
Sisältää tarinan etenemisestä, Brian Warnerista Marilyn Mansoniksi. Kaikkea maan ja taivaan väliltä ja jämerää elämänkatsomusta


-Katri Kuittinen-

Porkkanapäinen blogaaja sekä pirullisia pingviinejä

Milla Paloniemi
En vaan osaa! II
Sammakko (2010)

Sammakon toinen kokoelma Millan blogin (norpatti.sarjakuvablogit.com) tuotoksista on samaa tuttua riehakasta Paloniemeä. Nopeasti innostuva, unenpöpperöinen ja ylikierroksilla käyvä Norpatti on hilpeää sarjakuvaa. Rennolla ranteella toteutettu piirrosjälki on luonnosmaisuudessaan välitöntä. Railakkaampien blogausten keskeltä pomppaa muutama vakavampi esiin. Blogissa eri päivinä on eri fiilikset ja sen mukaan mennään, joinakin päivinä evottaja emottaa tai vain tuumailee. Kokoelmassa ristiriita on ilmeinen, eikä kuvitustyylin muutos realistisemmaksi helpota niiden istumista kokonaisuuteen. Kyse on kuitenkin eräänlaisesta päiväkirjasta, joten siitä on turha nipottaa. EVO II onpi hauska sarjakuva, jota voi suositella siilin ystäville ja niillekin, joihin ei siilin rajoittunut huumorikategoria iske. Norpatti on paljon moni-ilmeisempää sarjakuvaa kuin kuuluisa piikikäs meuhkaaja.


Elia Anie
Pahat pingviinit
Sammakko (2010)

Pahat pingviinit on henkinen sisar aihemmin blogissa arvioiduille Huonosti käyttäytyville sioille, miksei Kamalalle luonnollekin, ja siinä on täsmälleen samat ongelmat kuin H.K. sioissakin. Anie onnistuu irroittamaan pari hörähdystä kulttuuriviitauksella ja nokkeluudella, mutta pääosin opus on niin kyllästyttävä, että toivottoman huono piirostyö alkaa nyppiä ja olo on kuin lukisi 20 anoppivitsiä putkeen. Nimiösivun kääntöpuolelta löytyy myös lausahdus: "-- uskosta huonostikäyttäytyviin pingviineihin --". Mielleyhtymä riepoi jo sioissa. Onneksi sentään alkuperäistä nimeä Evil Penguins ei ole menty vääntämään samaan tapaan. Mikähän on seuraava eläinkunnan huonosti tehty, huonosti käyttäytyvä ja nihilistinen otus? Pallokala? Vesinokkaeläin? Jos ei jatketakaan huonosti käyttäytyvien linjalla, miten olisi: Hyvin käyttäytyvä hai, Täydelliset loiset, Pieni valas preerialla tai Muulit löysällä? Kaksi tähteä kymmenestä: pari naurahdusta ja lyhyt kärsimys.

-ttt

Paco Roca:
Ryppyjä
WSOY 2010

Ryypyjä on erittäin hieno ja ainutlaatuinen sarjakuva vanhuudesta ja altzheimeristä. Se on selkeästi vuoden parhaimpia sarjakuvia (melkein yhtä hyvä kuin eräs toinen käännössarjakuva).

Entinen pankinjohtaja Emilio passitetaan vanhustenkotiin hänen käytyä kykenemättömäksi pitämään huolta itsestään. Sarjakuva kuvaa Emilion sopeutumista uuteen yhteisöönsä ja hänen tietoisuutensa hidasta, mutta vääjäämätöntä, hajoamista.

Ryppyjä on täynnä eloisia ja eheitä henkilöhahmoja, joilta löytyy kultakin kehityskaari ja persoonallisuus, ja heistä huomaa välittävänsä. Vanhusten harhat ja muistot ovat kuin tasa-arvoinen todellisuus. Huumori ja tragedia ovat tasapainossa harvinaisen hyvin.

Kuvitus ja väritys on miellyttävää selkeän viivan koulukuntaa ja vanhukset ovat tunnistettavia, vaikka niitä on jokunen. Niissä parissa toiminnallisessa kohtauksessa on vähän staattisuutta, mutta molemmissa on myös sellaista tyylikkyyttä, jota kaipaisi vähän kaikkeen kerrontaan.

Blogging back in: ttt

Runon riepumattoa

Runon riepumattoa kudottiin marraskuun Tuu föliyhyn -illoissa. Vieraanamme oli tällä kertaa runomies Reijo Vähälä Tampereelta. Hän esitti yleisön toiverunoja sadan runon "Älä elämää pelkää" -ohjelmistostaan. Kaikki elämän värit leiskuivat runojen virrassa. Saimme kuulla ruonoja sekä elämän valoisalta puolelta että synkistä hetkistä. Meitä nauratti Kikin, 5 v., mietteet "Muuta ei ihmisestä voi sanoa", tyynnytti Leinon "Hyvä on hiihtäjän hiihdellä", herätti ajatuksia Kailaan "Pallokentän laidalla", liikutti Paloheimon "Tirlittan ja poliisi" ja lodutti Vainion "Sellaista elämä on". Haikea oli huomata illan kuluneen, että toiveet oli tullut aika lopettaa ja päättää ilta.

Kirsti

Katri ja Mari vinkkaa, osa 1

Nick Hornby – Skeittari
Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja, joka kuvaa hyvin elämää kaikessa kamaluudessaan ja joskus kun onnettaret sille päälle sattuvat ; ihanuudessaankin.


Jonas Hassen khemiri – Ajatussulttaani
Kirja avaa oven vihaisen, epäkorrektin ja inhimillisen vammaisen nuoren miehen mieleen. Mukava matka jota siivittää ajatukset ja apinanraivo.


Jonas Gardell – Kummajainen astuu kehiin
Tummasävyinen, ruman kaunis ja oivaltava romaani. Kyllä ne ruotsalaiset vaan osaa :)


Eileen Favorite – Sankarittaret
Nättiä ja mielikuvituksellista tekstiä, sisältää pienen höttöisen maailman, jonne on hyvä hukata itsensä.


Virginie Despentes – Teen spirit
Kivan pöllyinen, epäjohdonmukainen mieshenkilön virtaviivainen kasvutarina, elämän mukavia ja vähemän mukavia ylläripylläreitä säästelemättä.

-Katri Kuittinen-

------------------------------------------------------------------------------------------------

Jukka Parkkinen – Viekas mies tuli taloon
Tässä kirjassa Jukka Parkkinen on käyttänyt paljon slangisanoja joka tekee kirjasta erikoisen. Niiden avulla mukaan on saatu huumoria ja hauskoja letkautuksia kirjan henkilöiltä

Flavia Bujor – Ennuskivien mahti
Ennuskiven mahti on fantasiamaailmaan sijoittuva kirja, jossa kolme kirjan päähenkilöä tempaistaan mukaan huimiin seikkailuihin. Suosittelen kirjaa sellaisille jotka pitävät yliluonnollisista asioista. Tämän kirjan lukemista on mahdoton lopettaa kesken


Marilyn Kaye – Amy, numero seitsemän
Tämä kirja on mielenkiintoinen koska sen päähenkilö saa tietää jotain, joka on salattu häneltä koko elämänsä ajan. Tämän kirjan jälkeen haluaa lukea seuraavan ja taas seuraavan osan Replica-kirjasarjasta. Jännittävä ja helposti koukuttava kirja


R.L. Stine – Syvällä vaanii vaara
Tämä kija on R.L. Stinen tavanomaiseen tapaan jännityskirja. Siispä suosittelen tätä kirjaa ja yleisesti R.L. Stinen kirjoja jännitys- ja kauhukirjoista pitäville. Hieman actionia elämään.


Tuija Lehtinen – Missä olet Sara?
Päähenkilö Pinja selvittää nuorena pois kotoa muuttaneen isosiskonsa Saran olinpaikkaa. Kirjailijan välillä käyttämä puhekieli sopii kirjan henkilöille. Hyvä kirja

-Mari Laitamäki-

Kun tarinat heräsivät henkiin

Se mikä tapahtuu kahdesti on perinne. Näin ollen Kurikan kirjastot viettivät jo perinteeksi muodostunutta "Tarinat heräävät henkiin" -tapahtumaa ja yökirjastoa 4.11., vuoden pimeimmän ajan pimeänä iltana.

Jurvassa lämmiteltiin jo päivällä, kun Nukketeatteri Marinot saapui esittämään näytelmänsä "Tyttö ja tallitonttu". Näytelmän upeat lavasteet ja nuket ovat kokonaan vähäkyröläisen teatterin omaa tuotantoa. Marinotin on perustanut Marja-Liisa Kujala vuonna 2002 ja teatteri kiertää aktiivisesti mm. kouluja ja päiväkoteja. Marinotin nettisivut toimivat osoitteessa http://www.netikka.net/marinot .

Illan lähestyessä kirjastolaiset avasivat haamumaiset koristevarastonsa, puvustonsa ja meikkipalettinsa. Oli jälleen hienoa aistia, miten teatraalinen tunnelma vähitellen valtasi kirjaston.

Molemmissa kirjastoissa illan mittaan mm. kuljettiin aaveen jäljillä hyllyjen välistä kirjastoautoon, syötiin chilipippuri-dominoita, kuunneltiin Kari Mäen kertomia kummitustarinoita ja rokattiin Lassi Eskelisen soittaman musiikin tahtiin. Kurikassa askarreltiin myös tyylikkäitä, venetsialaishenkisiä naamioita. Vilske oli melkoista, kun Jurvassa vieraili tapahtuman aikana n. 70-80 tenavaa ja aikuista, Kurikassa liki sata. Kirjaston pimennetyt nurkkaukset, aavemaiset jutut ja tunnelmaan virittäytyneet ihmiset loivat tapahtuman, jonka muistoja on mukava taas kaivella esiin arjen keskellä.

Aavesuunnistuksessa palkinnon voittivat:
Kurikka: Emma Niemi, Ville Paananen, Paula Korpi-Tassi
Jurva: Karoliina Ala-Harja, Mikko Mikkola, Laura Tuppi

Eiköhän ensi vuonna taas!

-Paula R

Maailman pahimmat katastrofit

”Onni onnettomuudessa” ja ”vahingon ilo, paras ilo” -sanonnat eivät välttämättä pidä paikkaansa kun karusta todellisuudesta on kyse. Mistä täydellisen katastrofin tutkinta olisi hyvä aloittaa? Tähän kysymykseen hyvän läpileikkauksen antavat kaksi uutukaista opusta, Maailman pahimmat historialliset katastrofit sekä Maailman pahimmat sotilaalliset katastrofit.

Tuhoisimmat suuronnettomuudet kautta aikojen

Luonnonkatastrofit, korkeat kuolinluvut, nälänhätä ja taudit, yhteiskunnalliset ja teknologiset katastrofit sekä viimeisimpänä mutta ei suinkaan vähäisimpänä, ihmisen aiheuttamat katastrofit. Teoksen reilut 300 sivua kuvituksineen tarjoat laajan katsauksen onnettomuuksiin. Kiinan nälänhätä, Teneriffan lento-onnettomuus, Chicagon suurpalo sekä Espanjan kolonisaatio, näin muutamia vain poimiakseni.




Taistelukenttien tuhoisimmat epäonnistumiset kautta aikojen

Sodankäynti on aina monien ainesten soppa. Katastrofin aineksia kun keitellään sitä maustavat monet asiat. Inhimillinen erehdys, kunnianhimo, teknologian kehitys sekä logistiikka. Onnistuneista sotaretkistä ja sankariteoista tehdään kirjoja, runoja, lauluja sekä elokuvia. Mutta kun asiat menevät pieleen… Tämä kirja kertoo siitä. Kaikki alkaa Megiddon taistelusta. Se on yksi historian ensimmäisistä kunnolla muistiin merkityistä taisteluista.



Oppaat katastrofien maailmaan löytyy omasta kirjastostasi.
-TimoN-

Karvatassuilla menoa ja meininkiä

Kurikan kirjastossa vietettiin jo tuttuun tapaan nallepäivää liki sadan lapsen voimin. Kaksi likimain aitoa karvatassua vieraili kirjastossa, ja tarjolla oli nallekeksejä ja nallejuomaa. Hulinaa ja huisketta siis riitti. Kiitos vielä kaikille osallistuneille!


Karvatassujen tunnistusradalla ratkottiin ja pähkäiltiin tuttujen hahmojen nimiä. Vastauksia saimme 49 kappaletta, ja onnetar arpoi voittajaksi Joonas Kohtalan. Onnea Joonas!


Kauneuskisatkin nalleille järjestettiin. Viikon 43 sai kirjastossa äänestää kauneinta ja suloisinta nallea. Vastauksia saimme huikeat 181 kappaletta, ja eniten ääniä sai nalle numero 5. Onnea siis hänelle!
Äänet jakautuivat seuraavasti:

nalle numero 1. sai 33 ääntä
nalle numero 2. sai 37 ääntä
nalle numero 3. sai 8 ääntä
nalle numero 4. sai 34 ääntä
nalle numero 5 sai 69 ääntä

Onnetar arpoi yhden onnellisen palkinnon saajan. Tällä kertaa sen sai Johanna Männistö. Onnittelut!

Palkinnon voi noutaa kirjastosta. Ensi vuonna nalleillaan taas uusin kujein!

-iipu-

Lempi leimahtaa, rakkaus kipunoottoo

”Meirän föliyhyn” saapui lokakuisena iltana runoilija Arto Juurakko. Hänen runoilijanuransa lähti nousuun Haku päällä –tapahtuman suuresta rakkausrunokilpailusta kesällä 2007. Kilpailun teemana oli tuolloin kirjoittaa murteella. Tommy Tabermann valitsi Arton runon ”Rakkauresta” voittajaksi. Kilpailun jälkeen Artolta kyseltiin lisää runoja ja niitä syntyi, ensin yhden kokoelman verran, nyt jo neljännen. Arton runojen teemana on puhumisen vaikeus. Runot eivät ole juhlallisia silosäkeitä, vaan lähtevät arjen tilanteista.

Arton runokirjat ovat jo usean vuoden ajan olleet lainatuimpia runokirjojamme. Niinpä häntä kerääntyikin kuulemaan runsaslukuinen ja innostunut yleisö, joka välillä palkitsi esiintyjän raikuvin aplodein. Saimme kuulla valittuja runoja kaikista neljästä runokokoelmasta. Yleisö sai esittää myös omia toiveitaan. Runot kiteyttävät monen tuntemat kotoiset tilanteet tarkkanäköisesti. Niiden sanomaan on helppo samaistua jokaisen parisuhteen iloja ja suruja kokeneen. Runot ovat syntyneet omista kokemuksista tai kuultujen tarinoiden perusteella. Ehkäpä Artolle jäi mukaan jokunen tarina tältä vierailulta Kurikassa! Erityisen viehätyksensä runoille antaa eteläpohjalainen murre. Oma murre on meille juuri sitä ”syrämmen kieltä”.

”Teheränhän niinku taharot” –runosta kotiseuturakkaan makupala:

”Ja sun tahtos mukahan

voirahan lähtiä

kaharen lomaalemahan

Isoonkyrööhin, Soinihin taikka Jurvahan.

Sää saat päättää.”

Kirsti

Levylautasella : Miley Cyrus - Can´t be tamed

Popmaailman todellinen teinisensaatio Miley Cyrus laittaa tasaisella pop-jolkotuksellaan hämmästyksekseni jalan taputtamaan maata musiikin tahtiin. Vaikka Can’t be tamed -albumin 12 biisiä ovat tavalla tai toisella toistensa toistoa on kappaleissa kuitenkin jotain mikä vetoaa allekirjoittaneeseen. Kappeleista löytyy ihan oikeita melodioita ja suomalaiseen makuun sopivia sointukulkuja jotka jäävät luonnollisesti pyörimään päähän. Mikäli musiikki soi hiljaisella äänellä taustalla se ei suututa niin kuin ei moni muukaan perusamerikkalainen pop. Vaikka Miley onkin luonut julkisuuden vaatimat kannuksensa televisiossa (Hannah Montana) niin laulu sujuu ponnekkaasti. Yksi syy tähän saattaa olla että hänen isäpuolensa on monille tuttu countrylaulaja Billy Ray Cyrus, mutta ehkä se suurin syy taitaa kuitenkin olla, että neiti on syntynyt Nashvillessä, Tenneseessä, jossa musiikillinen geeniperinä tuntuu kulkevan pohjaveden mukana.

Mitä syvemmälle levyyn paneutuu ja mitä suurempi on kuunneltujen raitojen määrä, sitä enemmän levy koukuttaa. Kaiken kaikkiaan tälle albumille täytyy nostaa peukku pystyyn ja siirtyä seuraavaan kappaleeseen.

Levylautasen ääressä,
-TimoN-

Uutta ja hyvää

Syksyyn kuuluvat valtoimenaan lentävät lehdet, mutta siihen kuuluu myös lisääntyvät levyt, ainakin kun kyse on kirjaston CD-levyistä. Ilokseni voinenkin kiljahtaa, että iso kasa uutta musiikkia on saapunut valikoimiimme. Arviontia ja arvostelua en ole vielä malttanut suorittaa, vasta alustavaa jammailua ja sormien napsauttelua on tapahtunut. Plokkaria seuraamalla tulet saamaa lisää infoa ja tarkempaa arvostelua uusista tulokkaista, tässä kuitenkin pientä listaa siitä mitä lainattavissa jo on.






Viimeisimpinä lisäyksinä, Johanna Pakonen, Janne Tulkki, Janne Raappana, Johanna Kurkela, Berit, Ilmavoimien Big Band sekä Kaikkien aikojen Suomi-Iskelmät

Paljon hyvää musiikkia on siis jo saapunut ja paljon on vielä tulossa....


Mikäli melodinen musiikki ei rentouta tarpeeksi, valikoimissamme nyt myös Mielenrauhaa -levyjä. Musiikkia ja luonnon ääniä rentoutumiseen. Tutustumisen arvoisia!



-TimoN-

Miksi murha kiehtoo?

Tuu föliyhyn –iltojen ensimmäinen vieras oli dekkarikirjailija Heleena Lönnroth. Syksyisen illan pimetessä kerääntyi kymmenkunta jännityksen ystävää sekä Kurikan että Jurvan kirjastoihin.

Heleena varttui kodissa, jossa arvostettiin lukemista. Lukemista ei ajan tavan mukaisesti pidetty joutavana turhuutena. Isä opetti hänet lukemaan jo neljävuotiaana. Jo ennen kouluikää Heleena oli Härmän kantakirjaston ahkera asiakas. Luettavaksi hän valitsi poikakirjoja ja seikkailukirjoja.

Kirjailijanuransa Heleena aloitti Kaustisen Köyhäjoella. Viisilapsisen uusperheen äiti oli ilman työtä. Perheen elatukseksi hän päätti kirjoittaa dekkareita, koska arveli niiden menevän hyvin kaupaksi. Dekkarin taustamateriaalikin oli jo valmiina, sillä hän oli kerännyt aineistoa rajatiedosta ja kansanparannuksesta.

Mutta miksi rikoskirjoja luetaan? Miksi ne myyvät niin hyvin? Joku haluaa uppoutua vetävän rikostarinan vietäväksi. Lukija haluaa kokea pelkoa hallitusti. Omia syyllisyydentunteita työstetään lukemalla. Rikoskirjallisuuden yhteiskunnallinen tehtävä on pönkittää vallitsevaa järjestystä. Kirjoista löytyvät ne samat ainekset, jotka jo Aristoteles löysi tarinan rakenteesta. Lukijan palkitsee lopussa puhdistumisen tunne. Rikollisen vapaus herättää ihailua ja kateutta.

Minua kiehtoo rikoskirjallisuudessa eniten arvoitus ja sen ratkaiseminen. ”Kuka sen teki” on kysymys, johon etsitään vastausta. Kirjailija on ehkä piilottanut tarinaan vihjeitä, joiden perusteella voi päätellä, kuka on syyllinen. Syyllinen ei aina olekaan se, jota ensiksi epäilee.

Nuoria kiehtoo ehkä rikostakin enemmän kauhu. Kauhukirjallisuus ammentaa samasta perinteestä kuin Grimmin veljekset saduissaan. Niissäkin veri roiskui ja kaulat katkeilivat. Vanhempien ei kannata suhtautua kauhuun kovin ryppyotsaisesti, sillä nuori tarvitsee kauhua itsenäistymiseen. Lukemalla kauhukirjallisuutta ja katsomalla kauhuelokuvia nuori kohtaa oman kuolemanpelkonsa.

Heleenan tuorein dekkari on nimeltään Puolalainen kuurupiilo, joka on hänen oman kustantamonsa tuote. Henkilöinä ovat kaksossiskokset, puolalaisen äidin ja suomalaisen isän jälkeläiset. Toisen siskoista on kasvanut isän sukulaisten luona Suomessa ja toinen äidin luona Puolassa. Aikuisena toinenkin sisko tulee paremman elämän toivossa Suomeen. Tapahtumat sijoittuvat Suomeen, Viroon ja Puolaan. Mafialla on mukana juonikuviossa. Puolassa mafian läsnäolo on arkipäivää.

Sain Heleenalta hänen uusimman dekkarinsa omakätisesti signeerattuna. Luin kirjan suurella mielenkiinnolla, sillä en ole aiemmin tutustunut hänen tuotantoonsa. Löysin teemoja, jotka toivat mieleeni Sofi Oksasen palkitun kirjan Puhdistus. Molemmissa kirjoissa on prostituutiota ja mafia sekä mafian jahtaama tyttö Viron maaseudulla. Mieleeni jäi myös, että Kotkassa käydessä täytyy kyllä poiketa Vanhan Fiskarin ravintolaan, niin herkulliselta ruokalista kirjan perusteella vaikutti.

Kirsti

Syksy täynnä tapahtumia

Tulevana syksynä Kurikan ja Jurvan kirjastot houkuttavat entistä monipuolisemmalla ja runsaammalla ohjelmatarjonnalla.

Satutuokiot Kurikan kirjastossa jatkuvat tuttuun tapaan torstaiaamuisin. Lokakuussa vietetään nallepäivää niin Kurikassa kuin Jurvassakin. Syksyn viimeinen satutuokio on tietenkin pikkujoulu.

Marraskuun alussa taikuri Markku Anttila opastaa aloittelevia taikureita. Taikuuden maailmaan on mahdollista sukeltaa sekä Kurikan että Jurvan kirjastossa. Kurssilla tutustutaan erilaisiin taikavälineisiin ja saadaan ohjeita taikomiseen. Yhtenä marraskuun pimeänä iltana vietetään myös yökirjastoa Halloween-tunnelmissa.

Syksyn aikana kirjastot kutsuvat aikuisia kahvi- tai teekupposen ääreen tapaamaan kiinnostavia vierailijoita ja vaihtamaan ajatuksia. ”Tuu föliyhyn” -teemalla kokoonnutaan sekä Kurikan että Jurvan kirjastoissa kerran kuukaudessa syyskuusta alkaen. Ensimmäisen illan vieraana on kirjailija Heleena Lönnroth. Kurikkalaistunut dekkarikirjailija kertoo työstään ja tuotannostaan.

Lokakuun vieraana on runoilija Arto Juurakko, joka tuli tutuksi Haku päällä –tapahtuman rakkausrunokilpailun voittajana vuonna 2007. ”Rakkauren kipunoota pohojalaasittain” on hänen toinen runokokoelmansa. Juurakon runoista voi pohjalaismieskin löytää herkkiä lauseita parisuhteen kiperiin tilanteisiin.

Marraskuussa saapuu vieraaksi runomies Reijo Vähälä. ”Älä elämää pelkää” toiverunotilaisuudessa yleisöllä on mahdollisuus valita esitettävät runot parin sadan runon ja laulun valikoimasta.

Joulun lähestyessä on aika omistaa yksi ilta joulustressin poistolle. Marja-Leena Mäkelä on monen tuntema kirjavinkkari ja sanataideohjaaja Seinäjoelta. Hän esittää humoristisia runoja ja tekstejä eri tekijöiltä. ”Nauretahan yhyres joulustressi pois”.

Kurikan ja Jurvan kirjastoissa on syksyn aikana entistä helpompi poiketa, koska aukioloaikoja on laajennettu. Tiedonhaku, varaukset ja uusinnat onnistuvat ympäri vuorokauden Krannit-kirjastojen yhteisessä, uudistetussa verkkopalvelussa. Sieltä löytyvät myös tarkemmat tiedot aukioloajoista ja tapahtumista.

Kirsti

Huikea muumikisa ratkennut

Muumit täyttävät kuluvana vuonna jo 65 vuotta ja sen kunniaksi kirjastossa oli kesällä kisailu jossa piti tunnistaa Muumilaakson väkeä. Vastauksia saimme kaiken kaikkiaan kunnioitettavat 62 kappaletta, joista oikeita oli 27. Hahmoista suurin osa oli tuttuja mutta mahtuipa joukkoon pari visaisempaakin muumilaaksolaista.
Hahmojen oikeat nimet olivat:

1. Haisuli
2. Nipsu
3. Nyyti
4. Taikuri
5. Hosuli
6. Poliisimestari
7. Näkymätön lapsi eli Ninni (kumpikin vastauksista kelpuutettiin)
8. Hemuli
9. Pikku Myy
10. Tiuhti ja Viuhti

Onnetar suosi kolmea kisailijaa ja muumeihin liittyvät palkinnon saavat kirjastosta noutaa:

Lassi Mäki
Sanna Kapanen
Silja Öysti

Onnea voittajille!

-iipu-

Vinyylin viemää

Varisevat lehdet, Syysunelmaa, Syksyn sävel….nämä ja monet muut syysaiheiset kappaleet ovat ensi kertaa soineet korviini Niiltä Oikeilta Vinyylilevyiltä.

Löysin itseni viikko sitten katselemasta kirjaston vinyylivarastoa. Kyllä vaan – sellainenkin meillä on. Kun kesä loppuu ja lehdet tippuvat puista se tuppaa vetää mieleni matalaksi. Siksi päätinkin aloittaa jotain kesän lopun vastapainoksi. Kuningasajatus paukahti päähäni: Vinyylikauden avajaiset!

Avasin musavaraston oven ja ladoin hieman pölyyntyneitäkin LP-levyjä pinoon sillä mielellä että näitä täytyy laittaa näytille. Kipaisin Halpa-Halliin ja paiskasin ostoskoriin paalinarua, pyykkipoikia ja kaksi maitopurkkia (maitopurkit eivät liity tarinaan tai näyttelyyn millään tapaa).

Nyt kirjastomme lehtisalin seinustaa komistavat hienot ja ehkä jo unohdetut vinyylit värikkäine kansineen. Hienoa on ollut huomata että levyt ovat kiinnostaneet kirjaston asiakkaita ja on näyttelyä pitänyt jo täydentääkin kun levyt ovat menneet lainaan.

Johtopäätös : LP-levyt elävät ja voivat hyvin.

Tule kirjastoon muistelemaan miltä musiikki on näyttänyt!

-TimoN-

Kurikan kirjastojen kesän lukukisa päättyi!

Kurikan ja Jurvan kirjastoissa kisailtiin hieman uudistetulla muotilla lukukampanjan merkeissä. Kisa oli tarkoitettu kaikille 1995 tai myöhemmin syntyneille lapsille. Ideana oli kerätä passeihin leimoja: aina yhdestä luetusta kirjasta sai yhden leiman. Passit leimattiin kirjastoissa kirjoja palautettaessa ja kun se tuli täyteen, sen sai jättää kirjastoon ja napata mukaan uuden. Satupasseihin leimoja keräsivät 2004 tai myöhemmin syntyneet lapset, lukupassia täyttivät 1995-2003 syntyneet lapset.

Kummassakin kirjastossa uudenlainen lukukampanja otettiin mainiosti vastaan: Jurvassa satupasseja palautettiin 35 kpl ja lukupasseja 24 kpl. Kurikassa satupasseja määräaikaan 16.8. mennessä oli
palautunut 27 kpl ja lukupasseja 46 kappaletta.

Onnetar suosi satupassien palkintojenjaossa seuraavia lapsia Jurvassa: Josefin Tiittanen, Miko-Matias Wörlund, Eetu-Oskari Wörlund sekä Leena Öysti. Lukupassia täyttivät onnekkaasti Jurvassa Mira Kakkuri, Vilma Peltola, Kyösti Sjöberg sekä Silja Öysti.

Kurikassa onnetar suosi seuraavia satupassia ahkeraan täyttäneitä: Elsa Luoma, Hertta Luoma, Tiia Kantoniemi, Tuuli Penttinen sekä Juho Saari. Lukupassiarvonta suosi seuraavia: Emil Ikäheimo, Emmi Keski-Nikkola, Petra Kuusisto, Elmeri Pohjois-Koivisto ja Viivi Tuomisto.

Kiitos kaikille lukukisaan osallistuneille ja onnea voittajille!

-iipu-

Terveisiä keskiajalta

Kävin reilu viikko sitten keskiaikamarkkinoilla Hämeenlinnassa. Ihailin hevosturnajaisia ja silmänkääntäjän temppuja. Söin myös tosi hyviä lammasmakkaroita, hapankaalia, villisikaa ja nekkuomenoita.

Reissun jälkeen piti oikein tarkistaa, syötiinkö keskiajalla oikeasti näin hyvin. Kyllä vain - toki arvatenkin köyhimpien oli tuolloin turha rasvaisista makkaroista haaveilla.

Tutkija Hannele Klemettilän kirja "Keskiajan keittiö" on perusteellinen mutta eloisa katsaus ajan ruokakulttuuriin. Kohtuuteen pyrittiin, yltäkylläisyydestä haaveiltiin ja nälkävuosia pelättiin. Vähän yllättävää on se, miten monipuolinen suolaisten, makeiden ja tulisten makujen kirjo keskiajallakin oli käytössä.

Tallinnalaisen keskiaikaravintolan omistajat Jukka Blomqvist ja Auri Hakomaa ovat kirjoittaneet "Keskiajan keittiön salaisuudet" resepti- ja tunnelmakirjaksi. Aivan äkkiseltään kurikkalaisissa oloissa ei voi valmistaa vaikkapa nahkiaisia mausteviinikastikkeessa, mutta helpomminkin kokeiltavia reseptejä löytyy. Myös pienet triviat ovat mielenkiintoisia: olut oli keskiajalla erittäin yleinen juoma ja usein terveellisempääkin kuin kaivojen saastunut vesi. Lapsetkin saattoivat latkia litran olutta päivässä! Alkoholipitoisuudeltaan juoma tosin oli mietoa.

Vielä voisi tutustua Pirkko Jurvelinin "Keskiajan keittokirjaan" ennen kuin palaa takaisin arkeen ja makaronilaatikkoon.

Hauskaa makumatkaa kirjaston kautta!

-Paula R

Blogging Out: ttt

Kivaa oli!
Näkemiin ja kiitos kaloista.
-ttt

Mustan viivan kauneudesta

Valkoinen kappeli. Salaliitto. Murhamies, joka jäi elämään eurooppalaisessa alitajunnassa. Tuhansien reinkarnaatioiden ja variaatioiden tapahtumasarja. Synkeiden sumuisten katujen varjoissa kulkeva lehdistön lemmikki. Intiaani, lääkäri vai taiteilija, mutta kaiku jostakin syvältä syövereistä. Enemmän kuin mies, enemmän kuin nainen, enemmän kuin muut ja vähemmän inhimillinen. Ikoni. Myyttinen tositarina. Lontoon paholainen.

Eikä sitä koskaan saatu kiinni.

Yksi versio on kauniimpi, julmempi kuin muut. Se kerrottiin suuren pohjatyön päälle ja kuvitettiin rosoiseksi painajaiseksi. Mustien rattaiden kopina katukiveyksillä, kaasulyhtyjen valon kajo veitsen terällä, sydän kattilassa, silvotut, valokuvatut ruumiit, Hawksmoorin kirkkojen kouristuttavat julkisivut, ruutuikkunan takana pyhä Ganesha, vai tuskainen, epämuodostunut ihmisparka, ja hullut ja nerot historian hämäristä tulevaisuuteen ajelehtivat lukijan silmien edestä sensuroimattomina, alastomina ja julmina.

Huuruisen pubin sivupöydän ympärillä neljä naista neuvottelevat oman tuhonsa. Salainen vaimo karkotetaan kadotukseen aviomiehen syntyperän vuoksi. Erinykset ja Nemesis kaikken yllä, mustaa aikaa tanssiva Kali kaikessa. Vain kolme säästyvät: nimi, tekijä ja tarina. Viiden kärjen sisällä rituaali ja uuden vuosisadan alku. Lopussa kenties lohtua. Lopulta historian jäätävin verivana ja hyytävin nimipari - Whitechapel ja Jack.

Myytti, magia, fakta ja luonnosmainen kuvitus yhdistyvät fantastiseksi fiktioksi. Se on hyytävä. Se on tunnelmallinen. Anna viktoriaanisen Lontoon elää karmeudessaan ja kauneudessaan hetki mielessäsi, lue sarjakuva Helvetistä.

"The further we penetrated into this Whitechapel, the more our hearts sank. Was this London? Never in Russia, never later in the worst slums of New York, were we to see such poverty as in the London of the 1880s."
- Jacob Adler (wikipedia)

-ttt

Vihrein mies ja rahasta tappava

Alan Moore, Stephen Bissette ja John Totleben
Rämeen olento
Egmont 2010

Jacamon ja Matz
Tappaja
Apollo 2010

Alan Moore tarttui kehnosti kaupallisesti menestyneen Rämeen olennon ohjaksiin 80-luvun alkupuolella. Se oli hänen likimain ensimmäinen työnsä amerikkalaiselle DC-kustantamolle. Se avasi hänen tiensä käsikirjoittajien kärkikastiin, eikä ansiotta. Rämeen olento, Swamp Thing, oli jotain täysin uutta. Se hylkäsi Comics Code-sensuurin ja sen kohde yleisö oli yksinomaan aikuiset. Mooren käsissä Swamp Thingistä tuli myynti- ja arvostelumenestys ja Mooren erinomaisuuden rohkaisemana DC hankki lisää eurooppalaisia, eritoten brittiläisiä, käsikirjoittajia sarjakuvilleen (mm. eräs vähemmän tunnettu Gaiman oli näitä herroja). Suomeksi Rämeen olento seikkaili Kalma -nimisessä lehtivainajassa 90-luvun alussa ja näistä sarjoista on Egmontin Rämeen olento lähes täysin koottu.

Rämeen olento -kokoelma koostuu juonilankojen sitomisosasta "Loose Ends", jonka kuvittajana toimivat Dan Day ja John Totleben, ja kahdesta kokonaisesta juonikaaresta, joissa kynään tarttuu Dayn sijasta Stephen Bissette. Suomalaiselle lukijalle häiritsevintä on taustalla kasvava tarina, jota ei suomeksi olla saatu (pessimistinä sanon, ettei koskaan saadakaan), mutta kun sen jättää huomiotta, on käsissä kaksi erinomaista tarinaa.

Mooren käsikirjoitus on (fanipoika!) erinomainen ja hänen henkilöhahmonsa ovat psykologisesti ehjiä ja uskottavia. Kuvituksesta olen kahta mieltä. Pääsääntöisesti pidän Bissetten ja Totlebenin kynänjäljestä, se on tunnelmallista ja synkkää, mutta useissa kohtauksista ei hevillä selviä mitä tapahtuu. Rämeen olento on klassikko, ensimmäinen Mooren sarjakuva, joka teki tietä uudenlaiselle valtavirtasarjakuvalle (Vartijat taisi olla se toinen). Mooren 80-luvun alun ideat ovat tuntuvat tuoreilta vielä lähes kolmenkymmenen vuoden jälkeenkin.

Jacamonin ja Matzin Tappaja ei sitten maittanutkaan aivan samalla tavalla.

Tappaja kertoo tappajasta, joka tappaa rahasta ja sitten homma menee pieleen ja muuta vähemmän yllättävää tapahtuu. Persoonattoman ja epäsympaattisen murhamiehen nihilistinen, tylsä, kliseinen ja turruttava monologi säestää yhdentekevyyttä kahden ensimmäisen tarinan aikana taukoamatta. Viimeisessä osassa dialogin määrä moninkertaistuu, mutta vähästä se on helppoa, ja se tulee liian myöhään, eikä sarjakuva parane kuin minimaalisesti. Jacamonin kuvitus on tosin upean värikylläistä. Toiminnan kuvaus on sitten toista maata: se vaihtelee keskiverrosta todella huonoon.

Tappaja on olevinaan rankka. On murhia, paljasta pintaa ja välinpitämätön päähenkilö, joka tupakoi. Koko onnettomuuden kruunaa päähenkilön kanssa pahvisuudesta kilpailevat sivuhenkilöt ja koko opukseen tyystin kyllästynyt lukija.

Ps. Hyllystä löytyy myös Robert Crumbin Genesis, jota en lukenut, koska sen teksti vaikutti olevan lähes yhtä puisevaa kuin Tappajan, eikä sellaista kuukaudessa paljoa jaksa.

-ttt

Olipa kerran pieni tyttö ja uutisia maailmalta

Mafalda on yksi kaikkien aikojen kauneimmista sanomalehtisarjakuvista. Sen huumori ei räisky kuin Lassin mielikuvitus, mutta se ansioituu erityisesti yhdellä yhteisellä tavalla vuosikymmeniä nuoremman klassikon kanssa - Mafalda omaa suuren sosiaalisen omantunnon ja käsittelee yhteiskunnallisia asioita suurella viisaudella, huumorilla ja myötätunnolla lapsilauman viattomalta näkökannalta.

Argentiinalainen Quino, oikealta nimeltään Joaquín Salvador Lavado, loi Mafaldan 60-luvulla. Sarjakuvassa soi Beatles, uutisissa puhutaan Neuvostoliitosta, U Thant johtaa YK:ta ja Mafaldaa ahdistaa ydinsodan uhka. Mafalda kommentoi pessimistinä uutisia ja katselee huolestuneena karttapalloa, inhoaa keittoa ja rakastaa Beatlesia. Jotta sarjakuva ei jäisi yksipuoliseksi kommentaariksi, Mafaldan ystävät tuovat erilaisilla asenteillaan värinsä ruutuihin, eikä heistä voi olla pitämättä. Myös aikuiset ovat merkittävässä osassa Mafaldan maailmaa, varsinkin Mafaldan omat vanhemmat: isä vaipuu epätoivon partaalle tyttärensä vaikeiden kysymysten äärellä, mutta perheen äiti pitää homman rauhallisesti aina kasassa.

Mafaldan kauneus on kuvien, aiheiden ja henkilöhahmojen rauhallinen vaikutelma, johon liittyy sen edustama aikakausi, mennyt maailma ja ikuiset aiheet. Beatles, Neuvostoliitto ja U Thant ovat poissa, Mafalda löytyy kirjastosta.

-ttt

Metsästysvinkkejä informaatikolta

"We can't stop here. This is bat country."

Jos ei tililtäsi puutu pennejä, senttejä tai muuta valuuttaa, mutta olet ilman matkasuunnitelmaa ja arki tuntuu ahdistavalta sorsametsällä, niin tässä on lähes melko ison (vale) kalpean (totuus) metsästäjän (lue kirjastonhoitajan) sieltä täältä keräämiä matkakohteita kaikille niille, joiden liipasinsormea syyhyttää tai maailman näkemisen jano kalvaa.

Yhteistä kaikille seuraaville matkakohteille löytyy yhdestä ihmiskunnan yhteisestä tekijästä - meidän ylittämättömästä kyvystämme mokailla raskaasti.

Pakkaa varusteesi, ja koska matka on pitkä, kannattaa aloittaa läheltä. Mörkön saarella rakkaassa Ruotsissa asustaa Hörningsholmin linnassa kreivi Carl Bonde, jonka toimet ovat aloittaa luokkasodan tuossa vanhassa kuningaskunnassa, mutta rehti metsästäjä ei siitä piittaa, vaan ilmoittautuu yhdelle herra Kreivi Bonden metsästysretkistä. Metsästyksen kohde on suuri herkullinen tuholainen Sus scrofa, eli villisika. Obelixin herkku aiheuttaa Ruotsissa sen verran tuhoja, että kreivi Bonde haistoi rahaa ja päätti kasvattaa varta vasten niille kauraa pelloillaan. Luokkasodaksi bisnessidea muuttui, kun paikalliset jyväjemmarit eivät tykänneet yhtään siitä, että villisiat osoittautuivat anarkistisiksi otuksiksi eivätkä syö vain omalta lautaseltaan. Sikojen määrä on kasvanut nollasta satoihin tuhansiin kolmessakymmenessä vuodessa. Jos siis et malta olla menemättä sikametsään, siis suuntaa Ruotsiin. Kärsivälliset saavat kyllä ennenpitkää ampua käyrähäntiä kotipihaltaan, sillä sika näyttää leviävän lämpöisten talvien myötä.

Sian lihaan kyllääntyneet suuntaavat seuraavaksi Afrikkaan räjäyttelemään miljoonakutojia ja haavittelemaan hyttysiä (kavereille äänekäs hiphoppari Mos Kiitto). Miljoonakutojaa ei ole koolla pilattu, eikä ole hyttystäkään, mutta niitä on paljon. Niitä on todella, todella paljon. Miljoonakutojien pesäyhdyskuntia todellakin paukautellaan dynamiitilla taivaan tuuliin, mutta se ei ole edes sormen heristys kokonaiskantaan. Urheilumetsästäjälle siis vallan mainio matkailukohde, meille nälkäisille metsästäjille dynamiitti on turhan tujua hommaa. Hyttysistä tehdään pihvejä, niissä on kuulemma moninkertaisesti enemmän proteiinia kuin samankokoisessa jauhelihapihvissä, lisäksi hyttyspihvit näyttävät aivan verilätyiltä, mikä on ehdoton plussa.

Koska miljoonakutojien ja hyttysten metsästys on varsin työlästä kunnon ateriaa ajatellen, suuntaamme vapauden valtakuntaan Yhdysvaltoihin, jossa Mississippijoessa uiskentelee meidän mestästysreissumme neljäs kohde: aasialaisperäinen hopeakarppi. Tulvien vuoksi kasvatusaltaista karannut ja joen vallannut hopeakarppi on laiskojen ja kestävien kalamiesten paras kohde, se nimittäin loikkii parhaimmillaan parisen metriä vedenpinnan yläpuolelle. Kala on myös suhteellisen kookas, joten yksi reissu tuo helposti kuukauden verran kiduksekasta lautaselle. Että miten moista vonkaletta voi vaivatta kalastaa? Ajamalla jokea pitkin moottoriveneellä. Muistakaa pukea kypärä pääkoppanne suojaksi.

Vinkkisarjan viides kohde löytyykin hieman kuivemmilta seuduilta, Australiasta. Koska ihmiset tiesivät, että Australia on parhaimmillaankin vain hieman kuivempi kuin verovirasto, he kävivät pohtimaan mahdollista kulkuneuvoa, joka kestäisi moisia kelejä, koska eihän ihminen nyt jalan viitsi matkustaa, ja päätyivät Camelus dromedariukseen eli dromedaariin, tuohon yksikyttyräiseen aavikonlaivaan. Kameli toimi vallan hyvin kulkupelinä, kunnes tekniikka ajoi sen ohi, sitten se ajoi muun eläinkunnan ohi ja voi hyvin. Niinkin hyvin, että Australian hallitus tuli kateelliseksi ja antoi 6000 kamelin tappokäskyn. Aavikon laivasta tuli aavikon vaiva, kuin kihti. Laiskemmat metsämiehet ottavat alleen hulilupterin eli helikopterin kuin eräskin varapresidenttiehdokas ja käyvät ampumaan ilmasta otuksia, nälkäiset metsämiehet suhtautuvat metsästykseen hieman toisin. Dromedaari saapui Australian takamaille 1840 ja niitä on nyt miljoonan luokkaa ja kanta kaksinkertaistuu joka yhdeksäs vuosi.

Reput täynnä lihaa onkin sitten mukava palata mokienkorjausretkeltä kotiin, lyödä väsyneet jalat olohuoneen pöydälle ja huokaista miten mahtavaa onkaan, ettei mikään ole niin pysyvää kuin tahattomat ihmiskunnan kömmähdykset.

Metsästäjä elää niistä, ellei niitä itse aiheuta.

-Yours Truly The Late Great White Hunter S.T.T.T. "News" Thompson

Helle hyväilee - ja kirjastolaiset hikoilee

Suomi on nirvanassa. Kolmekymmenen asteen hellelukemat saavat meidät, katajaisen kansan jurot edustajat sekaisin, jopa hämmennyksiin. Kauanko tätä jatkuu? Tämä viikko? Koko kesä? Säätiedotuksia seurataan silmä tarkkana ja korva pitkällä. Ne jotka lomailevat, suavat naatiskella koko rahan eestä, haastelisi savolainen. Totta joka sana.

Onneksi kirjastolaiset pitävät asiakkaistaan huolen helteidenkin aikaan, ovemme ovat auki koko kesän. Ja tapahtumiakin riittää : kirjastoauto kurvailee kahtena tiistai-iltana kurikkalaisten iloksi torille ja Meijerin rantaan. 6.7. klo 18-20 torilla vietetään tori-iltaa lasten naamiaisteemalla ja 13.7. kirjastoauto parkkeerataan Meijerin rantaan samaan aikaan. Tuolloin ohjelmassa on lasten piknik-ilta, kukin omin eväin ja viltein varustettuna. Kirjastoautosta voi lainata sopivaa kesälukemista ja vanhan kirjastokortin voi samalla vaihtaa uuteen, upeaan Krannit –kirjastokorttiin. Ja kaikki tämä ilmaiseksi! Ja sikäli mikäli pikkukolikot painavat liikaa shortsien takataskussa, myymme edullisesti kirjastosta poistettuja kirjoja kumpanakin iltana.

Satu- ja lukupasseja saa täytellä koko kesän aina 16.8. saakka. Siihen mennessä kirjastoon palautetut passit osallistuvat kivojen palkintojen arvontaan. Passisi voit noutaa joko kirjastosta tai kirjastoautosta. Passeja täytellään niin Kurikassa kuin Jurvassakin.

Satuilua ja loruilua on luvassa Kurikan ja Jurvan kirjastoissa piknik-teemaisesti heinäkuun lopulla. Kirjaston nurmikolle voi tuoda oman viltin ja eväitä, ja samalla lauletaan, leikitään ja luetaan tarinoita. Jos taivaalta ripsahtaa vettä, pidetään piknik kirjaston sisätiloissa.
Kurikassa piknik pidetään torstaina 22.7. klo 11 ja Jurvassa perjantaina 23.7. klo 11.

Nautitaan ihanasta, lämpimästä Suomen suvesta – nähdään kirjastossa!

-iipu