Pohdin erään kirjastomme asiakkaan kanssa omaa fobiaani. Mitä jos klassinen musiikki vetää mieleni apeaksi ja tunnelma laskee, vaikka se olisi lähtöhetkellä millainen tahansa? Itse olen positiivisuutta pursuava ihminen, joten ennakoiva pelko on todellinen. Muistan miten lapsuudessani kuultu klassinen sai aina mieleni apeaksi ja yleensä myös ympärillä olevien ihmisten silmät kostuivat. Miten siis luoda positiivinen ”väre” tähän fobiaan? Kului useita minuutteja ja sananvaihtomme aiheesta kävi yhä kiivaammaksi. Välillä teoriamme lähtivät sellaiseen Seppo Räty -maiseen liitoon, ettei niitä tohdi lääkäritestien pelossa julki lausua.Kiivaan pohdintamme johtopäätös:
Ihminen yhdistää musiikin usein elettyihin hetkiin ja muistoihin. Pitäisikö siis ottaa esimerkiksi Beethovenin tuotantoa laukkuun ja lähteä Havaijille. Waikiki Beach on kuulemani mukaan leppoisa paikka. Perille päästyään voisi asettua mukavasti rantatuolille ja ottaa pitkässä lasissa jotain virkistävää juomaa ja asettaa kuulokkeet korville. Näin ollen ympäröivä atmosfääri sekä muutkin kosmiset langat värähtelisivät tavalla, jollaista olisi ilo muistella jälkeenpäin. Beethovenin taidokas sulkakynän jälki alkaisi soljua korviin ja ympäröivä maailmankaikkeus loisi muistolle väistämättömän hyvänolontunteen.
Näin voisin kevein mielin nauttia teoksista jotka kuuluvat ihmiselon kauneimpiin ja ehdottomasti taitavimpien ihmisten tuotoksiin.
Ludvig va
n Beethovenin syntymästä tulee tulevana perjantaina kuluneeksi 240 vuotta. Ajankohdan luotsaamana otan askeleen kohti klassisen musiikin maailmaa, tokikin lumisessa Suomessa ja joulupukkia odotellen. Ota sinäkin!!Hyvää syntymäpäivää Ludvig!
”Musiikki vaikuttaa kuulijaansa aina eri tavoin, ja juuri se tekee musiikista, kaikenlaisesta musiikista, tutustumisen arvoista” -minä itte-
-TimoN-
Mä taasen kyynis-depressiivisenä pessimistinä koen klassisen musiikin ilahduttavana ja virkistävänä muovisen jysk-jysk-popin ja ällöpositiivisen asenteen tyrkyttämisen maailmassa. En kaipaa margaritaa Beethovenin seuraksi, en edes niitä pieniä paperisia sateenvarjoja, pelkkä talvi ja hiljaisuus riittävät.
VastaaPoistaKlassisen musiikin ehdottomasti parhain puoli on se, ettei kukaan välispiikkaa hybriksessä ilo, onni ja autuus-propagandaa kappaleiden päälle tai välissä.
-ttt