Cyril Pedrosa
Kolme varjoa
WSOY (2010)
Pedrosan allegorinen kertomus on synkkä ja tunteita herättävä. Sarjakuvan suurimmat ansiot ovat hieno vaikean tematiikan hallinta, ilmaisuvoimainen kuvitustyö ja erinomainen sarjakuvakerronta.
Lapsen kuolemaa käsittelevä tarina vaatii hienovaraisuutta, ja sitä Pedrosalta löytyy. Hän onnistuu välttelemään kliseiset helppot ratkaisut, eikä puristele itkuja kuluneimmista kanavista, mutta melodraaman raja tulee paikkapaikoin hyvinkin tutuksi maailman monen erityyppisen julmuuden paljastuessa henkilöiden edessä. Pedrosa käsittelee kypsästi aiheeseen liityviä tunteita ja mielikuvia sadun ja fantasian suoman suojan ja vapauden alla.
Pedrosan kuvitus on ilmaisuvoimaista, vaihtelevaa, vapautunutta ja dynaamista. Erilaiset tunnetilat välittyvät sujuvasti lukijalle pelkkiä kuvia katselemalla. Viitteellisyys ja yksityiskohtaisuus vuorottelevat saumattomasti ja kuvituksen arvoa korostaa Pedrosan erinomainen sarjakuvantaju. Ruutujen rytmiikka ei takkua edes silloin kun tavanomainen kerronta vaihtuu ekspressiivisemmäksi, eikä silloin kun siirrytään surrealistisempaan suuntaan. Luonnollinen, eloisa ja kepeä viiva kantaa ensisivuilta viimeiseen asti.
Ainoana vieroksuttavana piirteenä pidän kerronnan keskittymistä ensimmäisen viidenneksen jälkeen vain tuomittuun Joachimiin ja hänen isänsä tuskaan äidin roolin hävitessä kertomuksesta, kunnes tarina erkanee uuteen, kolmanteen näkökulmaan viimeisessä viidenneksessä. Se ei ole varsinainen heikkous, koska näkökulmien muutokset tuovat kertomukseen uutta virtaa ja niillä on selkeä funktio, mutta osien selvästi erottuvat rajat pistävät silmään ja horjuttavat muuten eheää kokonaisuutta.
-ttt
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti