pihlajankevari

pihlajankevari

31.8.2010

Kurikan kirjastojen kesän lukukisa päättyi!


Kurikan ja Jurvan kirjastoissa kisailtiin hieman uudistetulla muotilla lukukampanjan merkeissä. Kisa oli tarkoitettu kaikille 1995 tai myöhemmin syntyneille lapsille. Ideana oli kerätä passeihin leimoja: aina yhdestä luetusta kirjasta sai yhden leiman. Passit leimattiin kirjastoissa kirjoja palautettaessa ja kun se tuli täyteen, sen sai jättää kirjastoon ja napata mukaan uuden. Satupasseihin leimoja keräsivät 2004 tai myöhemmin syntyneet lapset, lukupassia täyttivät 1995-2003 syntyneet lapset.

Kummassakin kirjastossa uudenlainen lukukampanja otettiin mainiosti vastaan: Jurvassa satupasseja palautettiin 35 kpl ja lukupasseja 24 kpl. Kurikassa satupasseja määräaikaan 16.8. mennessä oli
palautunut 27 kpl ja lukupasseja 46 kappaletta.

Onnetar suosi satupassien palkintojenjaossa seuraavia lapsia Jurvassa: Josefin Tiittanen, Miko-Matias Wörlund, Eetu-Oskari Wörlund sekä Leena Öysti. Lukupassia täyttivät onnekkaasti Jurvassa Mira Kakkuri, Vilma Peltola, Kyösti Sjöberg sekä Silja Öysti.

Kurikassa onnetar suosi seuraavia satupassia ahkeraan täyttäneitä: Elsa Luoma, Hertta Luoma, Tiia Kantoniemi, Tuuli Penttinen sekä Juho Saari. Lukupassiarvonta suosi seuraavia: Emil Ikäheimo, Emmi Keski-Nikkola, Petra Kuusisto, Elmeri Pohjois-Koivisto ja Viivi Tuomisto.

Kiitos kaikille lukukisaan osallistuneille ja onnea voittajille!

-iipu-

Terveisiä keskiajalta


Kävin reilu viikko sitten keskiaikamarkkinoilla Hämeenlinnassa. Ihailin hevosturnajaisia ja silmänkääntäjän temppuja. Söin myös tosi hyviä lammasmakkaroita, hapankaalia, villisikaa ja nekkuomenoita.

Reissun jälkeen piti oikein tarkistaa, syötiinkö keskiajalla oikeasti näin hyvin. Kyllä vain - toki arvatenkin köyhimpien oli tuolloin turha rasvaisista makkaroista haaveilla.

Tutkija Hannele Klemettilän kirja "Keskiajan keittiö" on perusteellinen mutta eloisa katsaus ajan ruokakulttuuriin. Kohtuuteen pyrittiin, yltäkylläisyydestä haaveiltiin ja nälkävuosia pelättiin. Vähän yllättävää on se, miten monipuolinen suolaisten, makeiden ja tulisten makujen kirjo keskiajallakin oli käytössä.

Tallinnalaisen keskiaikaravintolan omistajat Jukka Blomqvist ja Auri Hakomaa ovat kirjoittaneet "Keskiajan keittiön salaisuudet" resepti- ja tunnelmakirjaksi. Aivan äkkiseltään kurikkalaisissa oloissa ei voi valmistaa vaikkapa nahkiaisia mausteviinikastikkeessa, mutta helpomminkin kokeiltavia reseptejä löytyy. Myös pienet triviat ovat mielenkiintoisia: olut oli keskiajalla erittäin yleinen juoma ja usein terveellisempääkin kuin kaivojen saastunut vesi. Lapsetkin saattoivat latkia litran olutta päivässä! Alkoholipitoisuudeltaan juoma tosin oli mietoa.

Vielä voisi tutustua Pirkko Jurvelinin "Keskiajan keittokirjaan" ennen kuin palaa takaisin arkeen ja makaronilaatikkoon.

Hauskaa makumatkaa kirjaston kautta!

-Paula R

11.8.2010

Mustan viivan kauneudesta

Valkoinen kappeli. Salaliitto. Murhamies, joka jäi elämään eurooppalaisessa alitajunnassa. Tuhansien reinkarnaatioiden ja variaatioiden tapahtumasarja. Synkeiden sumuisten katujen varjoissa kulkeva lehdistön lemmikki. Intiaani, lääkäri vai taiteilija, mutta kaiku jostakin syvältä syövereistä. Enemmän kuin mies, enemmän kuin nainen, enemmän kuin muut ja vähemmän inhimillinen. Ikoni. Myyttinen tositarina. Lontoon paholainen.

Eikä sitä koskaan saatu kiinni.

Yksi versio on kauniimpi, julmempi kuin muut. Se kerrottiin suuren pohjatyön päälle ja kuvitettiin rosoiseksi painajaiseksi. Mustien rattaiden kopina katukiveyksillä, kaasulyhtyjen valon kajo veitsen terällä, sydän kattilassa, silvotut, valokuvatut ruumiit, Hawksmoorin kirkkojen kouristuttavat julkisivut, ruutuikkunan takana pyhä Ganesha, vai tuskainen, epämuodostunut ihmisparka, ja hullut ja nerot historian hämäristä tulevaisuuteen ajelehtivat lukijan silmien edestä sensuroimattomina, alastomina ja julmina.

Huuruisen pubin sivupöydän ympärillä neljä naista neuvottelevat oman tuhonsa. Salainen vaimo karkotetaan kadotukseen aviomiehen syntyperän vuoksi. Erinykset ja Nemesis kaikken yllä, mustaa aikaa tanssiva Kali kaikessa. Vain kolme säästyvät: nimi, tekijä ja tarina. Viiden kärjen sisällä rituaali ja uuden vuosisadan alku. Lopussa kenties lohtua. Lopulta historian jäätävin verivana ja hyytävin nimipari - Whitechapel ja Jack.

Myytti, magia, fakta ja luonnosmainen kuvitus yhdistyvät fantastiseksi fiktioksi. Se on hyytävä. Se on tunnelmallinen. Anna viktoriaanisen Lontoon elää karmeudessaan ja kauneudessaan hetki mielessäsi, lue sarjakuva Helvetistä.

"The further we penetrated into this Whitechapel, the more our hearts sank. Was this London? Never in Russia, never later in the worst slums of New York, were we to see such poverty as in the London of the 1880s."
- Jacob Adler (wikipedia)

-ttt