Las Vegasissa pyörivästä Cirque Du Soleilin Viva Elvis –showsta inspiraatiota ammentanut albumi esittelee rock´n´rollin kuninkaan monipuolisuutta sekä kykyä hallita kaikki genret. Näin nyt siis ainakin paperilla luvataan. Ollako vai eikö olla Elvis, tämä ei ole edes pulma. Levylautasen reunalta asiaa katsottuna kyseessä EI ole Elvis.
Elvis Presley – Viva Elvis (the album) 2010
Kolmetoista raitaa Elvistä. Lähtöasetelma sinänsä on mitä maukkain, mutta ensimmäisten sekuntien jälkeen karu todellisuus iskee tärykalvoon. Mitä ihmettä tämä on? Jotain tuttua mutta biisit silti kuulostavat aivan joltain kauhealta. Ensi reaktioni, YÄK en tykkää. Ensi järkytyksestä toivuttuani ja verenpaineen normalisoiduttua laitoin levyn uudelleen soittimeen antaakseni toisen mahdollisuuden, lopputulos: Juoksin hysteerisenä pitkin lumen peittämiä polkuja ja huusin EI EI EI!! Levyn tuottaja ja sovittaja Erich van Tourneaun kertoo, että he miettivät, miltä Elviksen laulut kuulostaisivat, jos ne tehtäisiin tänä päivänä ensimmäistä kertaa. “Levyä tehtäessä halusimme herättää Elviksen sielun ja hengen, mutta samalla pyrimme rakentamaan siltaa hänen musiikkinsa ja tulevien sukupolvien välille.” Minun neuvoni asiaan on yksiselitteinen ja toimiva. Älä milloinkaan korjaa mitään mikä ei ole rikki. Tämän levyn kuultua itse Elvis kääntyisi haudassaan, jos siis olisi kuollut.Suurta Elvis-fania moinen levy risoo. Ainoastaan Elviksen ja Anna Puun Love me tender –duetto nostaa arvosanaani nollasta seuraavaan mahdolliseen minimiin.
-TimoN-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti