Hyvää joulua!

T: Kirjaston Plokkarit

Levylautasella: Imelda May

Musiikki, jonka olen jo luullut unohtuneen pääsi yllättämään kuin Joulupukki juhannuksena.
Jokunen viikko sitten olin uppoutuneena puuhiini työpöydän ääressä ja taustalla soinut radiokanava varasti huomioni kuin palavat kalsarit. Lumoutuneena jäin kuuntelemaan ja laitoin muutaman sekunnin kuunneltuani sormet ristiin toivoen että juontaja sanoisi kappaleen ja esittäjän nimen. ”Tässä Imelda May kappaleella Mayhem.” Tämä kloppi oli myyty. Suorinta tietä Google laulamaan ja ottamaan selvää mistä oli kyse. Imelda May, 36-vuotias rock’n roll flikka. Tätä täytyy saada lisää.


Imelda May – Mayhem (2010)

Ehkäpä saksalainen the Baseballs-yhtye on avannut uudelleen ovia rock’n rollin sekä rockabillyn ihmeelliseen maailmaan. Imelda Mayn levyllä tunnelma seilaa menevästä rockabillystä aina New Orleans -maiseen blues-soitantaan, ja tämä on puhtaasti loistava juttu. Harvoin tulee nykypäivänä vastaan uutta musiikkia jonka mielellään kuuntelee ensimmäisestä raidasta viimeiseen. Imelda Mayn ainutlaatuista ääntä on vaikea verrata kenenkään toisen ääneen, eikä siihen voi olla ihastumatta. Mikäli olet edelleenkin tykästynyt radiossa soivaan Mayhem-biisiin, saatat häkeltyä kun lähdet kuuntelemaan kokonaista albumia. Muut levyn biiseistä eivät ole niin kaupallista kuin nimikkobiisi. Mikäli elämänsä aikana on omistanut äänitteitä esim. Stray Catsiltä niin tämä levy tarjoaa takuuvarmasti nautinnollisia kuunteluhetkiä. Tempaisen lätylle arvosanaksi 9.5 /10

Rock´n´roll is here to stay

-TimoN-

Levylautasella: My Country Vol.2

Taas on tullut aika nostaa stetsoni kohti korkeuksia ja kiljahtaa ilmoille Jiiii-Haaaa.
Heinäkuun alussa kirjoitin Plokkariin ilmiöstä nimeltä My country – Greatest country music on the planet. Nyt on taas aihetta juhlaan sillä kirjaston kokoelmasta löytyy uutuutena samaisen otsakkeen Vol.2.

Tälläkin kertaa 32 kappaletta country-musiikin parhaimmistosta laittavat molempien jalkojen varpaat takomaan lattiaa. Kokoelman laadinnassa on varmasti ollut vaikeutena valita seuraavat kappaleet jotka saisivat suomalaiset jammaamaan. Country on genrenä suomalaisille vielä varsin uusi tuttavuus. Vaikka monenlaisia yrityksiä on ollut vuosien varrella, kyllä aito amerikkalainen country on sitä oikeaa. Suomalainen perusiskelmä on kautta aikain ottanut vaikutteita tästä Ameriikan perinnemusiikista, mutta josko nyt vihdoin ja viimeinen se olisi rantautumassa Suomeen omana itsenään.

Onnistunut läpileikkaus tuoreeseen countryyn on taas saatu kasaan kahdelle cd:lle. Mikäli tuo Vol.1 kokoelma kolahti, ei tämä kakkonenkaan tule kylmäksi jättämään. Tuttuja esiintyjiä, tuttuja kappaleita ja todellisia countryn supertähtiä levyn täydeltä.

Tutustu ja ihastu, alkuvaiheessa stetsonikin on vielä vapaaehtoinen.

-TimoN-

Ludvig 240v.

Pohdin erään kirjastomme asiakkaan kanssa omaa fobiaani. Mitä jos klassinen musiikki vetää mieleni apeaksi ja tunnelma laskee, vaikka se olisi lähtöhetkellä millainen tahansa? Itse olen positiivisuutta pursuava ihminen, joten ennakoiva pelko on todellinen. Muistan miten lapsuudessani kuultu klassinen sai aina mieleni apeaksi ja yleensä myös ympärillä olevien ihmisten silmät kostuivat. Miten siis luoda positiivinen ”väre” tähän fobiaan? Kului useita minuutteja ja sananvaihtomme aiheesta kävi yhä kiivaammaksi. Välillä teoriamme lähtivät sellaiseen Seppo Räty -maiseen liitoon, ettei niitä tohdi lääkäritestien pelossa julki lausua.

Kiivaan pohdintamme johtopäätös:

Ihminen yhdistää musiikin usein elettyihin hetkiin ja muistoihin. Pitäisikö siis ottaa esimerkiksi Beethovenin tuotantoa laukkuun ja lähteä Havaijille. Waikiki Beach on kuulemani mukaan leppoisa paikka. Perille päästyään voisi asettua mukavasti rantatuolille ja ottaa pitkässä lasissa jotain virkistävää juomaa ja asettaa kuulokkeet korville. Näin ollen ympäröivä atmosfääri sekä muutkin kosmiset langat värähtelisivät tavalla, jollaista olisi ilo muistella jälkeenpäin. Beethovenin taidokas sulkakynän jälki alkaisi soljua korviin ja ympäröivä maailmankaikkeus loisi muistolle väistämättömän hyvänolontunteen.

Näin voisin kevein mielin nauttia teoksista jotka kuuluvat ihmiselon kauneimpiin ja ehdottomasti taitavimpien ihmisten tuotoksiin.

Ludvig van Beethovenin syntymästä tulee tulevana perjantaina kuluneeksi 240 vuotta. Ajankohdan luotsaamana otan askeleen kohti klassisen musiikin maailmaa, tokikin lumisessa Suomessa ja joulupukkia odotellen. Ota sinäkin!!

Hyvää syntymäpäivää Ludvig!



”Musiikki vaikuttaa kuulijaansa aina eri tavoin, ja juuri se tekee musiikista, kaikenlaisesta musiikista, tutustumisen arvoista” -minä itte-

-TimoN-

Katri ja Mari vinkkaa, osa 2

Mary Hogan – Ihan kivat kasvot
Kirja käsittelee monille tytöille tärkeää asiaa: painoa. Mukaan mahtuu kyyneleitä, onnistumisia, rakkautta ja kaipuuta. Mielestäni kirja oli mielenkiintoinen ja se opettaa, että ei tarvitse olla laiha ollakseen kaunis.


Joanna Nadin - Hanki Elämä, Rachel Riley
Päiväkirja tyyliin teini-ikäisen tytön elämästä kertova kirja. Pidin erityisesti kirjailijan kirjoitustyylistä. Kiinnostava kirja


Ritta Jacobson – Afrodite ja kuolema
Kirjassa päähenkilön ystävä löytyy murhattuna eli siis kirjassa tutkitaan murhaa. Suosittelen kirjaa mysteereistä ja jännityksestä pitäville. Mielestäni se oli jännittävä.


Reijo Mäki – Vares ja kaidan tien kulkijat
Päähenkilö Vares lähtee tutkimaan murhaa kahdenvirranmaahan pohjanmaalle. Pidin kirjailijan päähenkilölle luomasta itsevarmuudesta. Jännittävä kirja


Eija Laitinen – Neljän biisin bändi
Kirja kertoo kahdeksasluokkalaisen Lauran kahdeksannen luokan lopusta ja kesästä. Kirjailija viestittää jollain tapaa, että aina kannattaa unelmoida, vaikka unelmat eivät aina toteutuisikaan.


-Mari Laitamäki-


-------------------------------------------------------------------------------------------


Erlend Loe – Supernaiivi
Aikuisten miesten kasvutarinat ovat niitä parhaita ja tämä ei ole mikään poikkeus. Kaikissa yksinkertaisuudessaan nerokas ja hieno kirja


Nikki Sixx – Heroiinipäiväkirjat
Viihdyttävän karua ja mielenkiintoista luettavaa. On se aina jännää lukea kuinka joku vetää naamariin kaikkia mahdollisia nappeja ja viettää mukavan joulun istuskellen nakuna kuusen alla ase näpeissä.


Legs McNeal – Please kill me : Punkin sensuroimaton esihistoria
Kirja joka vie suoraan asian ytimeen ja lörpöttelee siinä sivussa kaiken tarpeellisen ja tarpeettomankin. Mikä parasta kaikki (yeah right, no ainakin melkein…) on totta.


Joe Ambrose – Iggy Pop, Raakaa voimaa
Kuten tuli jo edellä mainittua, on se niin mukava lukea kirjoja joissa toinen toistaan jännempiä nappeja ynnä muita aineita ”eksyny” jännien ihmisten käyttöön. Auttaa aina jos vielä sen lisäksi on hullu ja vielä hyötyy siitä.


Marilyn Manson – Helvettiin ja takaisin
Sisältää tarinan etenemisestä, Brian Warnerista Marilyn Mansoniksi. Kaikkea maan ja taivaan väliltä ja jämerää elämänkatsomusta


-Katri Kuittinen-