Ihminen ei elä yksinomaan kirjoista

Esa Antero Savola piti Jurvan kirjaston 140-vuotismerkkipäivänä puheen, jonka hänen luvallaan julkaisemme tässä.

Tätä ”asiakkaan puheenvuoroa” miettiessäni pohdin moneen kertaan suhdettani kirjastoihin ja – kirjoihin. Vaikka ensimmäistä kosketustani kirjaan en muistakaan, muistan hyvin ensimmäisen käyntini kirjastossa. Joudun kuitenkin aloittamaan hieman kauempaa, joten pyydän – kärsivällisyyttä.

En tule kodista, joka oli täynnä kirjoja. Vanhempani eivät paljon lukeneet, eikä oman huoneeni ensimmäinen kalustekaan ollut kirjahylly. En myöskään kuulu niihin, jotka kouluun mennessään jo osasivat sujuvasti lukea. Muistankin piinallisen tarkasti sen, miten Vähäheikkilän kansakoulun toisessa kerroksessa, etupenkissä istuen, opin lukemaan.

Minä tavasin. Siitä se alkoi. Meidän seudullamme ei ollut sivukirjastoa. Ei hätää. Turussa kiersi Aittalan Kalle ja 35 litraa sadalla kilometrillä kuluttava Ford Thames Trader. Se puuskutti lähiöstä toiseen ja oli Suomen ensimmäinen oikea kirjastoauto. Seitsemän metriä pitkä ja sinikylkinen, sisällä yli 1 500 kirjaa. Heti kun se pysähtyi, hymyili ovensuussa sydämellinen Wigrenin Terttu, jonka sanottiin osaavan kaikkea – jopa ruotsiakin. Alimmalta hyllyltä, kun hyvä onni osui kohdalle, löysin Yksisarvisen salaisuuden tai Tuhatkaunon tapauksen.

Sitten sain oman polkupyörän, ja kotoa luvan käydä yksin pääkirjastossa. Joki piti ylittää Aurasillalta, mutta sitä ennen oli jo pitänyt polkea Kaupunginsairaalan valtavan puiston halki. Kirjaston oli lahjoittanut tupakkakuningas Fredric von Rettig sillä ehdolla, että siitä tehtäisiin Tukholman ritarihuoneen tarkka kopio. Niin tapahtuikin, ja oli siinä pienelle pojalle juhlalliset, aateliset puitteet selailla Tintin seikkailuja.

Turku kasvoi, pojat kasvoivat, oli aika lähteä maailmalle. Opittuani lukemaan, piti vielä oppia opiskelemaankin. Bergenin yliopiston kirjastossa tuskauduin, kun en löytänytkään Georg Johannesenia, mistä luennolla oli puhuttu. Om den norske tenkemåten, jossa kirjailija tekee selvää norjalaisten ajattelutavasta, sarkastiseen ja norjalaisille niin epätyypilliseen itsekriittiseen sävyyn, puuttui hyllystä. — Olen pahoillani, tiskin takana istunut Hilde (jonka sukunimeä en enää muista) sanoi neuvoen patikoimaan itsensä Johannesenin pakeille, siitä samasta paikasta.

Löysinkin hänet työhuoneestaan yliopistolta, ja kerroin terveisiä Hildeltä. Esitettyäni asiani huomasin olevani kuulustelussa, joka sivusi retoriikan surkeaa nykytilaa, Vienamin sotaa ja – suomalaisia. Taisin selvitä tentistä, koskapa lopulta sain ostaa kirjan. Myöhemmin kuulin, että kirjastokin oli saanut oman kappaleensa.

Johannesenin kuoleman jälkeen Om den norske tenkemåten valittiin Norjan sodanjälkeisen ajan tärkeimmäksi (minun mielestäni: ainakin vaikeimmin saatavaksi) teokseksi, vaikka perusteluissa samalla todettiinkin, että harva sitä kuitenkaan oli lukenut.

Aikanaan tuli halu taas palata kotimaahan. Jurvan kirjaston oven taisin avata samalla viikolla kun muuttokuormakin oli purettu. Asuimme tuolloin tässä kirjaston takana olevassa kerrostalossa.

Norjassa meille oli syntynyt tyttö, Annika. Jurvassa hän aloitti koulunsa mutta eräänä päivänä kun tulin töistä kotiin, oli Annika poissa. Minä hätäännyin, kunnes keksin keittiön pöydältä huterilla kirjaimilla kirjoitetun viestin. Se oli seuraavanlainen: ”HEI! MÄ OLLEN KIRJASTOSSA. EI HÄTÄÄ SILLÄ MULLA ON AVAIN MUKNA JA MULLA ON SEKÄ KIRJASTOKORTTI!”

Hyvin erikoisen lokeron on muistoistani vallannut myös Kurikan pääkirjasto. Sen hyllyrivistiön väleissä nimittäin kirjoitin opettajakorkeakouluun tekemäni opinnäytetyön lähes kokonaisuudessaan. Tämä kaikki tapahtui, toisin kuin voisi kuvitella, hyvin kivuttomasti. Sillä välin kun Annika kävi Monnarilla tiheästi harkoissaan, minä kulutin aikaani naputtelemalla opinnäytettäni.  Lähdekirjallisuus oli käden ulottuvilla, kunhan vain sijoittui oikeiden hyllyjen läheisyyteen. Voin
liioittelematta sanoa, että edistyin paljon paremmin mihin olisin kotona kyennyt. Mutkaton ja mukava ilmapiiri heijastui uskoakseni työhönikin, koska se valittiin Jyväskylän opettajakorkekoulun vuoden opinnäytetyöksi, juhlallisin menoin. Kiitos tästä siis Kurikan kirjastolle!

Ajattelette varmaankin, että nyt olen turvallisesti kotona. Että seikkailun päivät ovat ohitse, etten enää vuodata tuskan, ilon tai jännityksen kyyneleitä. Olette väärässä. Vasta viime viikolla kyhjötin Raatten tiellä ruumiskasojen takana, sihdaten veli venäläistä silmien väliin: kirjan löysin uutuuksien telineestä. Viime kesänä taas osallistuin Sahalinin väestönlaskentaan, Anton Tšehovin selkärepusta ulos vilkuillen. Vähän sen jälkeen puksutin Paikallisjunalla Patagoniaan Paul Thoreuxin kanssa samassa compartementissa: tämäkin matkakuvaus löytyi Tšehovin tapaan poistohyllystä 20 sentin hintaan. Takahuoneen varaston alimmalta hyllyltä olen löytänyt Alexander Dumas’n Monte Criston Kreivin, ja sukeltanut poikavuosieni innolla taas Ifin vankilan syövereihin, mistä pudonnut säkkiin ommeltuna mustien vesien pyörteisiin ja – lopulta vapautuneena pulpahtanut pintaan, julmat koston mietteet mielessäni. Eilen ennen nukkumaan menoa kävin Jules Vernen mukana Matkalla kuuhun ja takaisin – kirja tuli kaukolainana jostakin lähes yhtä kaukaa. Tänä iltanakin aion vielä väitellä Tommy Olavi Tabermanin kanssa rakkauden olemuksesta siihen asti, kun vain silmäni pysyvät auki. Kaiken tämän, kuten tietenkin arvasittekin, olen löytänyt kirjankansien välistä. Olen tavannut kuuluisuuksia, niin neroja kuin psykopaattejakin, keksittyjä kuin todellisia. Sopinut salaisista tapaamisista kotona, lukusaleissa, luentosaleissa, kahviloissa, odotushuoneissa, metrossa, lentokoneissa. Puhunut saksalaisten, tšekkien, kiinalaisten, kurdien, inuitiittien ja sukupuuttoon kuolleiden intiaanien kanssa, ilman minkäänlaista kielitaitoa. Pelännyt sotaa, ebolaa, hirmuliskoja, tappajahaita ja neuvostoliittolaisia sukellusveneitä, joiden potkurit hyrisevät niin hiljaa, ettei niitä voi kuulla. Nähnyt ydinsodan syttyvän, ihmissuvun katoavan ja syntyvän uudelleen apinoina planeetalla, joka saattaa olla omamme. Mitä muuta enää voisin sanoa?

Päätän tämän asiakkaan puheenvuoroni Jörn Donneria mukaillen: Lukeminen kannattaa aina, vaikka onhan elämässä tietysti paljon muutakin tekemistä. Mihin siihenkin löytää tietoa – kirjastoista. Vielä kerran onnitteluni päivänsankarille, 140 vuotiaalle Jurvan kirjastolle ja – suurkiitos kaikille kirjastoille!

Jurvassa lauantaina 25.10.2014.

Lehtisali, palveluksessanne!

Lehtisalin lasiovissa on uusi logomme.

Pääkirjaston lehtisali herättää ajoittain keskustelua Kurikka-lehden palstoilla, niin tänäkin syksynä. Seuraamme keskustelua ja kehitämme palvelua.

Pääkirjaston remontin yhteydessä lehtisali muutti uuteen paikkaan. Toiset asiakkaat toivoivat tilaa, jossa tavata tuttuja ja keskustella päivän uutisaiheista. Toiset taas toivoivat hiljaista tilaa, jossa keskittyä lukemaan. Molemmat tilat ovat nyt käytettävissä. Lehtisalista löytyy sohvanurkkaus, jonka ääressä voi viihtyä ja jakaa ajatuksia. Vieressä on hiljainen huone, jossa voi olla omassa rauhassa.

Syyskuussa saatoimme lisätä lehtisalin aukioloa, kun kauan odotetut lasipakkaovet lehtisalin ja kirjastosalin välille valmistuivat. Lehtisali voi olla avoinna, vaikka kirjasto muuten olisi vielä suljettu. Lehtisalin ovat avautuvat aamuisin nyt jo kello 9.30. Lehtisalille tuli lisää aukioloaikaa puolitoista tuntia. Asiakkaat ovat löytäneet uuden mahdollisuuden ja kävijöitä on riittänyt heti aamusta alkaen.

Lehtisalin aukioloa on tarkoitus vielä jatkaa. Saimme valtionavustusta kulunvalvonnan ja valvontakameroiden hankkimiseen. Lehtisaliin voi tulla lähitulevaisuudessa omatoimisesti entistä aikaisemmin ja viipyä myöhempään.

Lehtisaliin tulee tänä vuonna 27 eri sanomalehteä ja lähes 150 aikakauslehteä. Tilattavista lehdistä voi esittää toiveita henkilökunnalle. Lehtisalin tietokoneella on käytettävissä ePress-palvelu, jossa voi lukea 174:n kotimaisen sanomalehden näköisversiot sähköisenä.

Kaikki asiakkaat ovat tervetulleita lehtisaliin!

Kirsti

Jurvan kirjasto 140 vuotta

Jurvan kirjasto täyttää tänä vuonna 140 vuotta ja juhlistammekin kirjaston pitkää taivalta lauantaina lokakuun 25. päivä. Kirjasto on silloin poikkeuksellisesti auki kello 10 - 15 ja asiakkaat ovat tervetulleita juhlimaan kirjaston henkilökunnan kanssa. Ja toki myös kirjastoaineiston palauttaminen ja lainaaminen onnistuu. Juhlassa on luvassa juhlapuheita, runonlausuntaa ja musiikkia. Ja tietysti täytekakku- ja kahvitarjoilu.  :) 

Urheilua, seikkailua ja muuta kivaa.

Syksyn saapuessa köppääset kelit houkuttavat enemmän ja enemmän meitä ihmisiä viettämään aikaa sisätiloissa. Mikäli viltin alle kääriytyminen ja kirjaan uppoutuminen ei tunnu kiinnostavalta vaihtoehdolta, kirjasto antaa vinkkejä myös muuhun viihteelliseen aktiviteettiin. Pelit ja leffat, niistä on pimenevät illat tehty.

WII-houkutuksia:

Big Beach Sports
Lähde rannalle heittelemään frisbeegolfia, pelaamaan lentopalloa, krikettiä tai muita kesäisiä lajeja. Pelissä myös moninpeli-mahdollisuus.

Transformers – Dark of the moon
Hyppää robotin ohjaimiin yksin tai kaverin kanssa. Vauhtia ja toimintaa luvassa.

Super Mario Galaxy 2
Hullunhauskaa hyppimistä ja pomppimista perinteiseen Mario-tyyliin. Tätäkin peliä voit pelata kaverin kanssa.





PS3-houkutuksia:

Tiger Woods PGA tour 14
Ulkona sataa ja tuulee eikä itseään saa ylös, ulos tai lenkille. Silloin kannattaa konsoliin tuikata uusin versio tästä maineikkaasta golfsimulaattorista. Lähdet viheriölle sitten yksin tai kaverin kera niin tässä pelissä riittää pelattavaa.




Minecraft
Tietokoneelta tuttu Minecraft on ilmestynyt myös konsoleihin vuonna 2014. Eikä suinkaan ole ihme että tämä peli on dominoinut myyntilistoja jo usean viikon ajan. Rakenna, kerää, tuhoa - yksin tai kaverin kanssa jaetulla näytöllä.

Assassins Creed IV – Black flag
Kirjastosta löytyy pelejä myös aikuiseen makuun. Tässä yksi K18 esimerkki.
Paljon kehuttu ja arvostelijoiden mieltymyksiä hyväillyt seikkailu-toimintamättö. Lainataksesi tämän sinun täytyy olla täysi-ikäinen. 


Konsolipelejä pystyt lainaamaan kerrallaan 2 kpl ja laina-aika on 2 viikkoa. Ei varauksia, ei uusintoja. Tule siis kirjastoon tarkistamaan pelivalikoimamme.

-TimoN

Syystuulia, uusia tuulia

Ihanat, lämpimät kesäpäivät alkavat väistämättä olla takana. Syksyn tullessa kirjaston monet tutut palvelut ja toiminnat palaavat kesätauolta, mutta tarjoamme myös jotain uutta.

Pääkirjaston lehtisalin aukioloihin on toivottu lisäystä jo pitkään. Kesän aikana saatiin valmiiksi lasipakkaovi, jolla lehtisali voidaan erottaa varsinaisesta kirjastosalista. Syyskuun alusta avaamme lehtisalin jo kello 9.30. Lehtisalissa voit lukea päivän sanomalehdet tuoreeltaan. Sanomalehtiä meille tulee 27 vuosikertaa. Aikakauslehtiä olemme tilanneet lähes 150 vuosikertaa. Lehtisalissa voit lukea myös ePress-palvelun kautta laajan valikoiman paikallis- ja maakuntalehtiä sähköisinä näköisversioina. Hiljaisen huoneen asiakastietokoneet ovat käytettävissä, samoin langaton netti. Kirjastolaiset ovat vielä aamutoimissaan, joten palvelua saat vasta kello yhdestätoista lähtien. Lainaus ja neuvonta eivät aamutunteina vielä palvele, mutta palautuksia voit toki jättää palautuslaatikkoon tai tiskille.

Tarjoamme ilolla teille tämän odotetun palvelujen parannuksen! Otamme ensimmäisen askeleen lehtisalin aukiolojen laajennukseen. Aluehallintovirasto, eli tuttavallisesti Avi, myönsi meille 18.000 euron avutuksen, jotta pystymme hankkimaan tarvittavaa tekniikkaa lehtisalin valvontaan. Kun tekniikka on paikoillaan ja käyttökokemusta kertynyt, aukioloaikaa voidaan varmasti vielä lisätä.

Toinen uudistus koskee maksuja. Lainauskiellon raja laskee syyskuun alussa kymmeneen euroon. Jos sinulla on maksuja velkasaldossasi kymmenen euroa tai yli, joudut lainauskieltoon kaikissa Krannit-kirjastoissa. Lainausoikeuden saat takaisin maksamalla koko velan. Kymmenen euroa on sopivan pieni summa, jotta sen maksamisen ei pitäisi tuottaa vaikeuksia. Varaathan mukaan käteistä, sillä meillä ei ole vielä mahdollista maksaa kortilla!

Vaikka kirjaston käyttö onkin maksutonta, velkasaldoon voi tulla muistutus- ja myöhästymismaksuja, seutuvarausmaksuja ja aineistokorvauksia. Voit välttää muistutus- ja myöhästymismaksut palauttamalla tai uusimalla lainat ajoissa ennen eräpäivää. Kun ilmoitat meille sähköpostiosoitteesi, lähetämme muistutuksen lähestyvästä eräpäivästä. Lainat uusit kätevästi verkkokirjastossa, puhelimitse tai sähköpostiviestillä. Maksuilla ja lainauskielloilla ei pyritä estämään kenekään kirjastonkäyttöä, vaan saamaan unohtuneet lainat takaisin kiertoon ja kaikkien saataville. Jos maksut askarruttavat, lisätietoja löytyy nettipalvelusta Krannit.net.

Kirsti