Nykäsen Mummo on saanut alkunsa Paloniemen Kiroilevan siilin tavoin blogista: http://mummo.sarjakuvablogit.com/. Päähenkilö on tomera mummeli/muori/mamma/mumma/isoäiti, jonka riuskat otteet, rivakat liikkeet ja epämummomaisuudet saavat lapsenlapset ja muut tylsät tallaajat kalpenemaan rinnallaan. Kliseisiin kompastellaan välillä, mutta ei sillä niin väliä.Nykäsen kynänjälki on pyöreää ja selkeää. Se ei silmiä pistele ikävästi, vaan on kivaa katseltavaa ja omaperäistä. Nykäselle strippisarjakuvan ruudut ovat leppoisia katseen kohdistimia tiukkojen kehysten sijaan ja niiden yli mennään monesti nokkelasti. Mummo on verrattoman hauska sarjakuva.
Mummoissa on selkeästi sitä jotakin, mitä muista puuttuu, sillä Hypénin Nannassa on sellainen myös, ei tosin keskushenkilönä. Tämä mummo harrastaa myös epämummomaisuuksia (mm. nuorempia miehiä). Päähenkilö on ihmisystävän yhteiskuntakelposuus-kurssin läpäissyt kettutyttö, luonteeltaan välitön, vilpitön ja nopeasti-innostuva (hiukan Norpatin tapaan). Nanna matkaa opiskelemaan yliopistoon ja kohtaa kaupungilla on monenmoista väkeä: City-kaneja, -kissoja, -sikoja, -huuhkajia jne. sekä täysihmisen Ritun, joka ottaa Nannan kämppiksekseen. Vilahtaapa joukossa pahasuisia siilejä, sekä eräs sika, jolla on nätti vaimo. Viitauksia populaariin ja unpopulaariin piisaa. Pelit, opiskelija- ja city-elämä sekä inhimillistetyt eläimellisyydet ovat Nannan kantavat aihepiirit. Hypénin kuvitus on kelpoa jälkeä, jotenkin niin klassista, ettei sitä voi paremmin määritellä. Sarjakuva on sen verran hauska, ettei kuvitusta juuri kerkiä moittia.-ttt
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti