Laulajattarien elämässä soi blues

Vaikka rappiota ei haluaisi romantisoida, kylmä totuus on, että monet populaarimusiikin merkkipersoonat ovat kyllästäneet itsensä vodkalla ja opiaateilla. Lahjakkuuden ja turmion yhdistelmä on se mikä kiehtoo, siitä syntyvät tarinat joita jälkipolville kerrotaan.

Janis Joplin ja Amy Winehouse kuolivat molemmat 27-vuotiaina.  Molemmat olivat poikkeuksellisen lahjakkaita laulajia, Joplin raadollisen blues-rockin taitajana ja Winehouse tummaäänisenä soul-tulkitsijana. Etenkin Winehouse oli myös musiikin tekijänä edistyksellisen taitava, Joplin taas ehti lyhyestä elämästään huolimatta luoda mittavamman tuotannon. Mutta yhtä kaikki: pimeä puoli nielaisi molemmat.

Alice Echollsin kirja Janis Joplin – Paratiisin arvet summaa hienosti ja perusteellisesti paitsi kohteensa elämäntarinan, myös 1960-1970-luvun taitteen kulttuurisen ilmapiirin. Tuolloin elettiin ylikiihkeästi ja nopeasti, mutta tehtiin myös hämmästyttävällä tahdilla hienoa musiikkia.

Chas Newkey-Burden ehti ikuistaa Winehousen tarinan kirjassaan Amy Winehouse – Popdiivan blues kohteen vielä eläessä vuonna 2008. ”Amy uneksii äitiydestä ja uusista albumeista, mutta vielä näitäkin tavoitteita tärkeämpää hänen on saada ensin kunnollinen ote elämästään” Newkey-Burden tuumaa isällisesti kirjan lopussa. Toisin kävi – ja aiheesta saadaan varmasti tulevien vuosien aikana lisää analyysejä.

Vuodenvaihteen levylautaselle voi poimia vaikkapa näitä sielukkaita naisia ja tutustua samalla heidän ”live hard, die young” –henkiseen elämäänsä.

-Paula R

Satua ja sykettä

Kurikan kirjastoissa on eletty vilkasta ja tapahtumarikasta syksyä.

Pääkirjaston syksyn satuntunnit avasi nukketeatteriesitys Punahilkka. Samalla tuli mitattua kuinka monta lasta oikein mahtuu uudelle lastenosastolle. Aika monta, ainakin sata!

Punahilkan mukana saimme vaeltaa halki synkän metsän. Sudenkin tapasimme matkalla. Isoäidin luona koimme jännittäviä hetkiä. Mutta loppu oli onnellinen.

Sitten molemmat kirjastot täyttyivätkin hieman varttuneemmasta väestä, kun senioritapahtumien sarjan käynnisti tuore eläkeläinen, näyttelijä Laura Jurkka.

Laura kertoi, miten eläkkeellä aikakäsitys muuttuu, kun ei ole enää kiire. Eläkkeellä on enemmän aikaa löytää omat vahvuudet. Elämänsisältö voi löytyä monesta suunnasta. Käsillä tekeminen ja läheiset suhteet ystäviin ja sukulaisiin luovat mielihyvää. Hän suositteli kuulijoilleen lämpimästi äänikirjoja.
 

Nallepäivänä pääkirjaston satutunnilla vieraili ihan oikea nalle. Nalle luki ensin satuja ja sitten kierrettiin nalletemppurata. Lopuksi syötiin keksit ja juotiin mehut. Onneksi nalle ei ollut mikään ärripurrikarhu, vaan aivan kiltti nalle. Nallen ympärillä vilisti ainakin 120 lasta.

Jurvan kirjaston valtasi sitäkin hurjempi joukko, kun merirosvot nousivat maihin kirjastoon. Merirosvot olivat saaneet avukseen nuorisoteatterin hurjat piraatit. Illan kruunasi Los Piratos -yhtyeen esiintyminen. Piraattijoukko Jurvan kirjastossa ylsi aina sataan merirosvoon sakka. Kirjasto pysyi merirosvojen halussa iltamyöhään asti.

Vielä saimme kirjailijat kylään. Kauhajoen kirjaston 160-vuotisen taipaleen kunniaksi Krannit-kirjastoissa ja alueen koulussissa vierailivat kirjailijat Siri Koulu, Tuija Lehtinen, Sari Peltoniemi ja Timo Sandberg. Tuija Lehtinen kertoi humoristiseen tapaansa oman kirjailijanuransa alusta ja kirjojensa synnystä pääkirjastossa.


Kirsti

Kirjastotätikokelas vinkkaa

 

Lehtinen, Tuija: Traktori (2007) Tarina yhdeksäsluokkalaisesta Rikistä, joka päättää käyttää osan kesälomastaan ajaakseen perimällään Bertta – traktorilla Kuopioon maatalousnäyttelyyn ja toteuttaa edesmenneen isoenonsa toiveen. Romaani on kirjoitettu humoristisesti ja se on viihdyttävä. Henkilöt käyttävät puhekieltä. Poika kertojana tuo on vaihtelua.

Disney: Nalle Puhin uudet seikkailut Puolen Hehtaarin metsässä (2011) Syksyn uutuuselokuvaan perustuva kuvakirja, jossa mm. paetaan Pahko – hirviötä, etsitään Ihaan häntää ja kärsitään hunajan nälästä. Lämminhenkinen ja vauhdikas tarina kaikille Nalle Puhin ystäville. 

 

St. John, Lauren: Valkoinen kirahvi (2007) Nuortenromaani, joka kertoo Martine – nimisen tytön ja salaperäisen valkoisen kirahvin ystävystymisestä Etelä-Afrikassa, Sawubonan luonnonsuojelualueella. Kirjailija kuvailee Afrikan luontoa hyvin yksityiskohtaisesti ja elävästi, mikä tekee lukukokemuksesta miellyttävän. Valkoinen kirahvi aloittaa neliosaisen sarjan, jonka muut osat ovat nimeltään ”Delfiinien laulu”, ”Viimeinen leopardi” ja ”Elefantin tarina”. Jälkimmäinen romaani ilmestyi tänä syksynä. Suosittelen tätä sarjaa erityisesti Afrikasta kiinnostuneille.

Funke, Cornelia: Mustesydän (2009): Oikea ja fantasiamaailma sekoittuvat houkuttelevalla tavalla tässä nuorille suunnatussa fantasiaromaanissa, mikä saa mielikuvituksen lentämään. Tarinan päähenkilöinä ovat Meggie ja Mo Folchart, jotka yrittävät auttaa tulennielijä Tomusormea palaamaan takaisin kotiin. He joutuvat huimiin seikkailuihin paetessaan ilkeää Capricornia ja hänen joukkojaan. Jos olet joskus miettinyt, millaista olisi seikkailla lukemasi tarinan sivuilla, lue tämä kirja niin saat tietää. Mustesydän on ensimmäinen osa fantasiatrilogiasta, jonka muut osat ovat ”Musteloitsu” ja ”Mustemaailma”. Mustesydämeen pohjautuen on tehty myös elokuva.

 

Kanto, Anneli & Rannela, Terhi: Tähystäjäneito (2011): Sarmatian tähystäjäneito Amaya matkustaa naapurisaari Khalkokselle  hautajaisiin edustaakseen siellä Sarmatiaa. Tähystäjäneito on innoissaan tehtävästään, mutta määränpäässä hänelle selviää, että matkan varsinainen tarkoitus onkin jotain aivan muuta kuin pelkkä edustustehtävä. Hallitsijahuoneen neuvonantaja Miroslav toimii Amayan oppaana ja tutustuttaa hänet saaren elintapoihin. Amaya kokee Khalkoksella paljon uusia asioita, jotka muuttavat hänen elämänsä peruuttamattomasti, yksi niistä on ensirakkaus. Romaani on ensimmäinen osa Kuparisaari – sarjaa ja kirjailijoiden ensimmäinen, menestyksekäs hyppy fantasian maailmaan. 

-  Anna M. -

Syksyn satoa

Syksyn uutuuskirjojen joukosta löytyy myös kurikkalaisten kirjailijoiden uutuuksia.

Eira Pättikankaan teokset ovat saavuttaneet jo laajan ja uskollisen lukijakunnan. Eiran uutuuskirja ”Jäljet veräjällä” on jo hänen neljästoista teoksensa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun lopulle, Vaasan radan rakentamisen aikaan. Kirjan päähenkilöt ovat Keela ja hänen äitinsä Hilma. Keela nimenä on hyvin harvinainen, eikä Eira itsekään tunne ketään sen nimistä. Nimen arvoitus selviää kuitenkin tarinan edetessä. Yhteinen piirre Eiran teosten naisille on ollut sitkeys, jolla he ovat selvinneet elämän eteen tuomista vaikeuksista. Eiran kirjoittajantyössä tärkeä vaihe on taustojen selvittäminen. Uutuusteoksessa tapahtuva junaonnettomuus on todellinen historiallinen tapahtuma.

Katso Jäljet veräjällä kirjaston tietokannasta

Sara Saarela puolestaan on esikoiskirjailija. Sara on tuttu Jurvan kirjastolaisille oltuaan siellä kesätöissä vuosi sitten. Sara opiskeli Etelä-Pohjanmaan opiston kirjoittajalinjalla. Romaanikurssin työnä valmistui teoksen ”Mun on pakko” 20 ensimmäistä sivua. Saatu myönteinen palaute kannusti Saraa jatkamaan kokonaisen kirjan verran. Kirja kertoo Liisistä, joka sairastuu syömishäiriöön. Toisin kuin kristillisissä nuortenkirjoissa yleensä, Sara halusi kuvata, miten myös turvallisen ja vakaan perhetaustan nuori voi kokea vaikeuksia. Syömishäiriö ilmiönä oli tuttu omien ja ystävien kokemuksien kautta. Sarasta saamme kuulla jatkossakin, sillä uusi teos on jo valmisteilla.

Katso Mun on pakko kirjaston tietokannasta


Kirjailijoiden haastattelut Seinäjoki Areenassa 20.9.2011 kuunteli
Kirsti

Kiriastoautolla markkinoolla

Aatelkaa ny, tämä kirjastoauto on jo kolomas meikälääsen käpälis Kurikas ja seki on jo kymmenvuotias. Päätettihin pitää maharattomat juhulat (juhulapäivällinen ittiämmä paremmas seuras, ykköset päällä ja elokuva kiriastoautoosta ja lippalakkia ja muuta rekvisiittaa jakohon) ny ku Jurvanki auto täytti kakskymmentä vuotta. Mikä sitte muka vois olla parempi syy juhulia, no tietysti Kurikas toimintaa on ollu jo 40 vuotta ja valtakunnas 50 vuotta.

Ku emmä sitte saanukkaa EU-rahaa ja ponsoroijiakaa ei löytyny meirän juhulihin, päätimmä lähtiä matalalla profiililla ja juhulia työn merkees ja mennä markkinoolle kaharella autolla. Kävin kuusaalemas vähä paikkoja etukätehen ja totesin notta kyllä ne (kiriastoautot) mahtuu meille varattuhun paikkahan, kun sovitellahan.

Kirsti (meirän bossi) kävi hakemas mällyryysiä, kovia hyvähampahisille ja pehemoosia ja hyviä tarttumahan, notta maku pysyys kauan hampahis…

Perjantaina ku ensimmäänen markkinapäivä valakes aurinkoosena (tyypillinen markkinailima Kurikas) päätimmä käyrä miehis Jarmo, Timo ja mä kattelemas paikanpäällä ja pyrimmä siirtämään pari koslaa tieltä ja toimma omat paikalle. Jarmo tuuppas omansa puo erellä koivujen välihin ja mä tulin hammasvirman räystähän alle. Eiku orottelohonmarkkinooren avausta ja hirvittävää yleesöryntäystä, ku meillä oli taiteelijaki mukana, Äystön Lippe Laihialta, joka oli ottanu Peikon roolin ja piti tasatunniin kakaroolle peikkoesityksen vuorotellen Jurvan ja meirän autos. Pikkuusen aluus piti käyrä esitystä markkinoomas kojujen ymppärillä, ku olimma pikkuusen sivus puuronsilimästä.

Kaikkiansa markkinapäivä meni jotakuinki käsikiriootuksen mukahan, ja ku viä pääsi välillä käymäs syömäs Kunnon koheltajien tekemää hirvisoppaa, ei päässy näläkä yllättämähän ja tapasin entisiä asiakkahia ja koulukavereeta joita en ollu nähäny vuosikymmenihin.

Timo ja Paula toi meille ylettömästi lisänostetta, kun ihimiset kyseli, notta miltä kanavalta tuloo niiren kuvaama materiaali televisiosta. Mä sanoon, notta kattelloovat tarkoon kolomosen uutisia ja etenki loppukevennyksiä...

Ennen kuliettihin hevoosiilla markkinoolla, mutta me mentihin kiriastoautoolla ja mennähän luultavasti toistekki.

Itte paikalla ollehena

Kiriastoautovirkaalija
Jouko

Haastateltavana kirjastoautojen kuljettajat

Haastateltavana kirjastoautoissa tunnin välein esiintynyt Peikko Poikula (Lippe Äystö)

Markkinavieraana autolle bongattu kurikkalainen monitoimipersoona Raimo Vakkuri

Perjantaisen markkinapäivän päätteeksi kokemuksista tehtiin pieni kirjastopaneeli. Mukana kirjastotoimenjohtaja Kirsti Länsikallio sekä kirjastoautovirkailijat Jouko Suokas ja Jarmo Hautamäki.