Syksyn satoa

Syksyn uutuuskirjojen joukosta löytyy myös kurikkalaisten kirjailijoiden uutuuksia.

Eira Pättikankaan teokset ovat saavuttaneet jo laajan ja uskollisen lukijakunnan. Eiran uutuuskirja ”Jäljet veräjällä” on jo hänen neljästoista teoksensa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun lopulle, Vaasan radan rakentamisen aikaan. Kirjan päähenkilöt ovat Keela ja hänen äitinsä Hilma. Keela nimenä on hyvin harvinainen, eikä Eira itsekään tunne ketään sen nimistä. Nimen arvoitus selviää kuitenkin tarinan edetessä. Yhteinen piirre Eiran teosten naisille on ollut sitkeys, jolla he ovat selvinneet elämän eteen tuomista vaikeuksista. Eiran kirjoittajantyössä tärkeä vaihe on taustojen selvittäminen. Uutuusteoksessa tapahtuva junaonnettomuus on todellinen historiallinen tapahtuma.

Katso Jäljet veräjällä kirjaston tietokannasta

Sara Saarela puolestaan on esikoiskirjailija. Sara on tuttu Jurvan kirjastolaisille oltuaan siellä kesätöissä vuosi sitten. Sara opiskeli Etelä-Pohjanmaan opiston kirjoittajalinjalla. Romaanikurssin työnä valmistui teoksen ”Mun on pakko” 20 ensimmäistä sivua. Saatu myönteinen palaute kannusti Saraa jatkamaan kokonaisen kirjan verran. Kirja kertoo Liisistä, joka sairastuu syömishäiriöön. Toisin kuin kristillisissä nuortenkirjoissa yleensä, Sara halusi kuvata, miten myös turvallisen ja vakaan perhetaustan nuori voi kokea vaikeuksia. Syömishäiriö ilmiönä oli tuttu omien ja ystävien kokemuksien kautta. Sarasta saamme kuulla jatkossakin, sillä uusi teos on jo valmisteilla.

Katso Mun on pakko kirjaston tietokannasta


Kirjailijoiden haastattelut Seinäjoki Areenassa 20.9.2011 kuunteli
Kirsti

Kiriastoautolla markkinoolla

Aatelkaa ny, tämä kirjastoauto on jo kolomas meikälääsen käpälis Kurikas ja seki on jo kymmenvuotias. Päätettihin pitää maharattomat juhulat (juhulapäivällinen ittiämmä paremmas seuras, ykköset päällä ja elokuva kiriastoautoosta ja lippalakkia ja muuta rekvisiittaa jakohon) ny ku Jurvanki auto täytti kakskymmentä vuotta. Mikä sitte muka vois olla parempi syy juhulia, no tietysti Kurikas toimintaa on ollu jo 40 vuotta ja valtakunnas 50 vuotta.

Ku emmä sitte saanukkaa EU-rahaa ja ponsoroijiakaa ei löytyny meirän juhulihin, päätimmä lähtiä matalalla profiililla ja juhulia työn merkees ja mennä markkinoolle kaharella autolla. Kävin kuusaalemas vähä paikkoja etukätehen ja totesin notta kyllä ne (kiriastoautot) mahtuu meille varattuhun paikkahan, kun sovitellahan.

Kirsti (meirän bossi) kävi hakemas mällyryysiä, kovia hyvähampahisille ja pehemoosia ja hyviä tarttumahan, notta maku pysyys kauan hampahis…

Perjantaina ku ensimmäänen markkinapäivä valakes aurinkoosena (tyypillinen markkinailima Kurikas) päätimmä käyrä miehis Jarmo, Timo ja mä kattelemas paikanpäällä ja pyrimmä siirtämään pari koslaa tieltä ja toimma omat paikalle. Jarmo tuuppas omansa puo erellä koivujen välihin ja mä tulin hammasvirman räystähän alle. Eiku orottelohonmarkkinooren avausta ja hirvittävää yleesöryntäystä, ku meillä oli taiteelijaki mukana, Äystön Lippe Laihialta, joka oli ottanu Peikon roolin ja piti tasatunniin kakaroolle peikkoesityksen vuorotellen Jurvan ja meirän autos. Pikkuusen aluus piti käyrä esitystä markkinoomas kojujen ymppärillä, ku olimma pikkuusen sivus puuronsilimästä.

Kaikkiansa markkinapäivä meni jotakuinki käsikiriootuksen mukahan, ja ku viä pääsi välillä käymäs syömäs Kunnon koheltajien tekemää hirvisoppaa, ei päässy näläkä yllättämähän ja tapasin entisiä asiakkahia ja koulukavereeta joita en ollu nähäny vuosikymmenihin.

Timo ja Paula toi meille ylettömästi lisänostetta, kun ihimiset kyseli, notta miltä kanavalta tuloo niiren kuvaama materiaali televisiosta. Mä sanoon, notta kattelloovat tarkoon kolomosen uutisia ja etenki loppukevennyksiä...

Ennen kuliettihin hevoosiilla markkinoolla, mutta me mentihin kiriastoautoolla ja mennähän luultavasti toistekki.

Itte paikalla ollehena

Kiriastoautovirkaalija
Jouko

Haastateltavana kirjastoautojen kuljettajat

Haastateltavana kirjastoautoissa tunnin välein esiintynyt Peikko Poikula (Lippe Äystö)

Markkinavieraana autolle bongattu kurikkalainen monitoimipersoona Raimo Vakkuri

Perjantaisen markkinapäivän päätteeksi kokemuksista tehtiin pieni kirjastopaneeli. Mukana kirjastotoimenjohtaja Kirsti Länsikallio sekä kirjastoautovirkailijat Jouko Suokas ja Jarmo Hautamäki.

Kesätyöntekijän tervehdys

Hei!


Nimeni on Tiina ja tämä on kolmas kesä kun olen kesätöissä Kurikan kirjastossa. Opiskelen Seinäjoen ammattikorkeakoulussa ja jouluna minusta, toivottavasti, tulee ihan oikea kirjastotäti. Onkin ollut korvaamatonta päästä kartuttamaan työkokemusta ja vielä omassa rakkaassa kotikaupungin kirjastossa. Olen nauttinut jokaisena kesänä ja osa kiitoksesta kuuluu juuri teille asiakkaille, jotka haastatte tiedonhakukysymyksillä ja piristätte päivää hymyllä tai kiitoksella.

Tänä kesänä olen päässyt todistamaan kirjaston uudistamista. Kun kirjoja piti alkaa siirtämään pois remontin tieltä, huomasi vasta kuinka paljon niitä oikein onkaan. Yleisin kysymys asiakkaiden huulilla onkin ollut: ”Mihin ne kaikki kirjat laitetaan”. Tiukkaa ehkä hiukan teki, mutta aineisto mahtui varastoihin ja käsikirjastoon, osittain laatikoihin pakattuna, eikä työhuoneissakaan ole säästytty ahtaudelta, mutta onneksi kaikki on väliaikaista.

Nyt pidän kirjaston lehtisalia auki kaupungintalon kellarissa. Vielä tällä viikolla ehdit tulla tervehtimään minua ja lukemaan lehtiä. Ensi viikolla aloitamme toivottavasti kirjojen siirtämisen takaisin hyllyihin.

Tiina

Kun kirjastoa paketoitiin...

Pääkirjastossa on eletty tällä ja viime viikolla kapsäkkien pakkaamisen tunnelmissa. Pakkaamista tosin riittää vielä ensi viikollakin, mutta kirjaston ovet sulkeutuvat tänään klo 17 ja aukeavat seuraavan kerran vasta maanantaina 29.8. Silloin meillä on toivottavasti upouusi, säihkyvä lattia ja kirjatkin ainakin melkein oikeilla paikoillaan!

Remontin aikanakaan kurikkalaisten ei tarvitse nähdä pahaa kirjastonälkää, sillä Jurvan kirjasto palvelee normaalisti, kirjastoauto kiertää ja pysähtyy myös pääkirjaston pihassa arkipäivinä klo 10-12. Kurikan molemmat kirjastoautot tapaat myös Kurikan markkinoilta perjantaina 19.8., tuu morjestamaan meitä!

Pakkaaminen on ollut jo tähän mennessä siitä vänkää hommaa, että kirjastolaiset ovat löytäneet itseltään aivan uusia lihasryhmiä ja rakkojakin on työläisten käsistä tavattu. Mutta aivan sopevaa puuhaa vaihteeksi meille enimmäkseen aivonystyjä rasittaville duunareille.

Tapaamisiin elokuun lopulla uusissa tiloissa!

Paula R
kuvat TimoN

Eroottisia tunnelmia

Helteellä ja "Haku päällä" -tapahtuman huumassa on sopiva aika tutustua kirjaston kutkuttavimpiin kokoelmiin. Näillä virittäydyt kepeään tunnelmaan takuuvarmasti - ja jos luet kirjaa julkisella paikalla, on keskustelu tulevan kesäheilan kanssa helppo virittää hetkessä!

Klassisimmalta osastolta tarjolla ovat esimerkiksi Anaïs Ninin Erotica ja Pikkulinnut, eroottisten novellien kokoelmia molemmat. Ninin heilan Henry Millerin teokset (mm. Kravun kääntöpiiri, Sexus eli Ruusuinen ristiinnaulitseminen) vetoavat hieman miehisempään makuun, mutta Nin ei välttämättä jää suorasukaisuudessa Milleristä jälkeen. Lisää klassisen eroottista eurooppalaista tunnelmaa löydät vaikkapa Milan Kunderan Olemisen sietämättömästä keveydestä ja samalla tulevat rakkauden filosofiat älyllistä tietä pohdituiksi.

Klassiselta puolelta löytyy myös D.H. Lawrencen Lady Chatterleyn rakastaja, villin kesäisen rakkauden ja "luonnollisuuden" ylistys. Niille, jotka haluavat lukea vain parhaat palat, voi suositella myös Eroottisia tarinoita -nimistä kokoelmaa, joka sisältää eroottisia katkelmia laatukirjailijoiden teoksista.

Moderniin osastoon siirryttäessä lisääntyvät - ja oikeastaan hallitsevat - naisten kirjoittamat teokset. 2000-luvulla on ilmestynyt useampiakin kotimaisia naisten kirjoittamia rohkeita tekstikokoelmia. Kyseessä ovat oikeasti rohkeat tekstit, ei pelkästään hienostunut vihjailu.

2000-luvun Decameronessa kirjailijat kirjoittavat oikeilla nimillään, mutta Gummeruksen Erotica-sarjan teoksissa Rietas orkidea ja Samettipuutarha kirjoittajat pysyttelevät nimettöminä. Hieman maanläheisempää otetta kaipaaville on tarjolla Seija Walliuksen ja Pirkko Peltonen Rognonin laatima kokoelma Intohimojen ilta, jossa luodataan yli viisikymppisten naisten kokemuksia intohimosta.

Ulkomaisista suurta huomiota ovat saavuttaneet Catherine Milletin omaelämäkerrallinen Catherine M:n seksuaalielämä sekä Abby Leen blogiin perustuva Mielessä vain se. Romanttista silittelyä kaipaavat voivat unohtaa nämä.

Hienostunutta tunnelmaa hakevat voivat sen sijaan tutustua esim. Jaakko Hämeen-Anttilan kokoamaan teokseen Tuhannen ja yhden yön erotiikka. Kauniisti kuvitettu kirja kumoaa ajatusta siitä, että arabialaisten suhde seksuaalisuuteen olisi kielteinen ja ahdasmielinen.

Ja jottei totuus unohtuisi, kirjoista löytyy paljon aiheeseen liittyvää oikeaa tietoa Kama sutran akrobatiasta muihin makuuhuoneen maustevinkkeihin. Tietoa ilman ei tarvitse jäädä siinäkään vaiheessa, kun kesäheila tarjoaa ikävän tuliaisen tai särkee sydämen tuhansiin siruihin.

Mutta näin kuumalla ei vielä huomista murehdita - tervetuloa siis rakkauden ja erotiikan kirjastoon!

Paula R
kuvat: TimoN