- Kurikan kirjastojen blogi on päivitystauolla toistaiseksi. Vanhat tekstimme ovat yhä luettavissa täällä.
pihlajankevari
10.2.2016
Aslak Aapa Kurikan kirjastossa
Entinen kirjastoautovirkailija nykyynen jäähdyttelevä ”erikooskirjastoukkeli” lupasi itsellensä torstaiksi 4.2. kulttuuripläjäyksen Kurikan kirjastossa, kun eräkirjailija Aslak Aapa oli kirjaston vieraana tarinoimassa tuotannostaan.
Aslak Aapa on yksi Jalasjärvellä 1948 syntyneen, nykyisin Ivalossa asuvan eräkirjailija Martti Peltomaan käyttämistä nimimerkeistä.
Peltomaan teoksia:
• Karhun naapurina, eränovelleja. Tammi 2001
• Lentojätkä ja lestilinnut, eränovelleja. Karisto 2004
• Raja-Jooseppi, Legendan synty. Ukko-Media 2005
• Erämiehen kahdeksan vuodenaikaa. Karisto 2006
• Tunturihaukan maa, erätarinoita Inarin seliltä sekä Pohjois-Lapin metsistä ja tuntureilta. Karisto 2007
• Hirvikameli ja muita erätarinoita. Otava 2008
• Lapissa kuolleetkin puhuvat, (Aslak Aapa) jännitysromaani. Amanita 2010
• Helmijänikset, eränovelleja. Karisto 2011
• Ristikettu, eränovelleja. Karisto 2012
• Sissiritarit, juhlateos. Amanita 2014
En kuiteskaan ehtiny aivan esityksen alkuun, joten jäi kuulematta, kuinka Peltomaa oli kuulemma heti alakuun kertonut kustannustoimittajaTYTTÖJEN muunnelleen eräsanastoa hänen teksteissään. Puhua ny meidän firman naishenkilöiden kuullen TYTÖÖSTÄ..!!!..Herrankiesus…!!!!! On se nyt kuitenkin selvää, että meidän firmas ei tytöttelyä suvaata……naiset on naisia ja miehet miehiä ja tytöt on…..no. Joka tapaukses, en ota kantaa eräkirjailijan…. TYTÖTTELYYN.
Muuten oli oikeen mukava kuunnella Aslakin verkkaista jutustelua omista teoksistaan ja samalla omasta työstään rajavartijana Lapissa Venäjän rajalla. Itse olen lukenut muutaman hänen kirjoistaan ja varsinkin 2010 ilmestynyt ”Lapissa kuolleetkin puhuvat” niminen jännitysromaani ihastutti aikanaan aivan tolkuttomasti. Siinä kurikkalainen Eero Piirto seikkaili ympäri Lapin erämaita ja taisi siinä joku ruumiskin syntyä.
Minusta kirja vaikutti enemmän veijariromaanilta tai aikuisten satukirjalta, siinä oli jotain Arto Paasilinnamaista tyyliä ja tuntui, että kaikki oli mahdollista. Ehkä olen siinä iässä, että tämän tyyppinen kirjallisuus vetoaa. Minusta Aslakin tarinoinnista huokui jotenkin sellainen luonnossa paljon liikkuneen ja luontoa tarkkailleen ihmisen verkkainen elämän asenne ja se kyllä näkyy myös hänen teoksissaan , toki taisi Putinkin saada osansa.
Illasta jäi hyvä maku, vaikka ei kirjastomme aivan ääriään myöten täyttynytkään ……jos nyt tytöttely unohdetaan.
Jouko
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti