1. Kirja, joka muutti elämäsi? En pysty nimeämään yhtään kirjaa, joka olisi muuttanut elämääni. Kirjat ovat kuuluneet elämääni aina. Meillä kotona on luettu aina paljon. Lapsena luulin, että kaikki isät lukevat lapsilleen ääneen mm. Andersenin satuja. Olin hämmästynyt, kun huomasin, ettei niin olekaan. Kansakoululaisena leikimme luokkatoverini Riitan kanssa, että olimme Vihervaaran Anna ja Uudenkuun Emilia. Olisiko noissa sen ajan tyttökirjoissa ollut sitten jotain, joka muutti elämää. Ainakin mielikuvitusta ja eläytymistä niistä oppi. Olen suositellut Montgomeryn Annoja ja Runotyttöjä, Anni Polvan Tiinoja, Rauha S. Virtasen Seljoja omille tyttärilleni, ja hyvin upposivat.
2. Kirja joka teki sinut hilpeäksi, kevytmieliseksi, huikentelevaiseksi? Olipas vaikea kysymys. Hilpeäksi on tehnyt monikin kirja, mutta enpä muista tulleeni kevytmieliseksi tai huikentelevaiseksi kirjojen kautta! Muuten ehkä joskus. Hulvattomia lukukokemuksia on tullut vastaan Arto Paasilinnan romaaneissa, mutta niihin olen nyt kyllästynyt. Uusin hilpeyden aihe oli Jonas Jonassonin Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi. Tässä on pakko kertoa kokemus 70-luvulta, joka aiheutti minussa hilpeyttä, vaikka itse kirja ei nyt niin hauska ollutkaan: kyselin vanhalta jo hieman dementoituneelta tädiltä kirjoja lainaksi. Hän kehotti minua ottamaan jotain yöpöydältä, siellä on pino jo luettuja kirjoja. Otin erään pokkarin ja kysyin siitä arviota. Hän – kartanoromantiikan suurkuluttajana – sanoi kyseessä olevan historiallisen romaanin. Selailin kirjaa ja huomasin kääntäjän olevan Matti Rossi. Sen verran oman kylän poikaa tunsin, että tiesin, ettei Rossi kyllä mitään romantiikkaa suomenna. Otin kirjan, ja siitä muodostui aivan huikea lukukokemus. Kirja oli Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys!
3. Kirja, jota parhaillaan luet? Aloittelen Leena Lehtolaisen Rautakolmiota. Luen paljon kotimaisia dekkareita, joiden kirjoittajista Lehtolainen on ehdoton ykkönen. Olen lukenut kaikki hänen kirjansa, mutta nautin myös Outi Pakkasen, Matti Yrjänä Joensuun ja monen muun kirjoista. Marko Kilpi kirjoittaa mielestäni hyvin, mutta minun makuuni vähän liian viipyilevästi ja pohdiskelevasti. Dekkarissa pitää olla vauhtia ja tapahtumia. Nyt kesällä palasin – kiitos lukupiirin - Eeva Tenhusen tuotantoon.
4. Kirja, joka aiot lukea? Seuraavana yöpöydälläni odottaa Kari Hotakaisen Luonnon laki ja sen alla Khaled Hosseinin Ja vuoret kaikuivat. Kari on myös Rautalammin poikia, joten hänen uraansa kirjailijana on tullut seurattua alusta asti. Pidän hyvin paljon hänen tyylistään kirjoittaa, hän on todellinen lauseen mestari! Hänen kirjojaan ei voi ahmaista yhdeltä istumalta, vaan joka sana pitää lukea ja joskus makustella lauseita. Hän onnistuu kirjoittamaan vakavastakin aiheesta niin, että välillä täytyy hörähdellä ja lukea lauseita ääneen, jos vain joku sattuu olemaan kuulomatkan päässä! Hosseinin Leijapoika ja Tuhat loistavaa aurinkoa olivat niin hienoja kirjoja, että odotan pääseväni käsiksi tähän uuteen. Toivottavasti en pety.
5. Kirjan henkilö, jonka haluaisit tavata? Antoine de Saint-Exuperyn Pikku prinssin. Siinä on kirja, johon palaan aina uudelleen, vaikka osaankin sen lähes ulkoa! Juttelisin hänen kanssaan ystävyydestä, rakkaudesta, turhamaisuudesta, aikuisuudesta…
Eevamaija Koskinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti