1. Kirja joka muutti elämäsi? Muuttiko se elämääni, en usko, mutta maailmankuvaani se suuresti vaikutti. Kirja oli Linnan Täällä Pohjantähden alla. Olen vapaussoturi-isän lapsi; hän oli kolmen sodan veteraani. Kotikielessämme vapaussota oli ainoa nimitys, mitä olin edes koskaan ajatellut 1918-vuoden sodalle. Ylistarolainen isäni oli parikymppisenä nuorukaisena innokkaasti lähtenyt karkottamaan ”ryssän” sotilaita ylistarolaisista sijoituspaikoistaan, muusta sodasta emme oikein koskaan kuulleet. Joskus hieman vanhempana isä tuli maininneeksi jotakin Tampereella tapahtuneista asioista, vaikka kovin vähän sodasta ylipäätäänkin puhuttiin. Kuitenkin punaisten puolen tapahtumat oli asia, jota tuskin olin edes ajatellut.
Kun käsiini osui tuo kirja, koko todellisuus pärskähti tajuntaani lähes lamaannuttavana. Siis siellä toisellakin puolella oli ollut suomalaisia ihmisiä, jokuhan siellä olisi voinut olla vaikka isällekin tuttu mies! Luulen, että kotikyläni todellisuuteen ei kuulunut montaakaan vasemmistolaisesti ajatellutta; tasa-arvoisiahan he olivat, samoja pikkutilallisia kaikin. Samassa ruokapöydässä isäntäväen kanssa söivät piiat ja rengit, kenellä sellaisia oli. Ei ollut tarvetta vastakkainasetteluun. Sellaisen käsityksen olin omaksunut.
Muistan kirjoja lukiessani kauhistuneeni uudelleen ja uudelleen. Miten ”herrat” kohtelivat palkkalaisiaan ja taas toisin päin. Millaiseen väkivaltaan pystyy suomalainen ihminen, kun hänet kiihotetaan vihaan ja annetaan muka oikeutus tappamiselle. Kiltille pikkukylässä kasvaneelle se oli ankaraa koulua. Viattomuuden aika oli ohi.
2. Kirja joka teki sinut hilpeäksi, kevytmieliseksi, huikentelevaiseksi? En tiedä, onko liika isoja sanoja taas, mutta ihastuneena muistan lukeneeni Hilja Valtosen kirjoja, kun kotikylän koulun kirjakaapilla pääsin lastenosaston kirjat läpi ja aloitin aikuisten osaston. Viisas opettaja suositteli Valtosta, ja huomasin ilahtuvani ja hilpeänä lukevani niitä taas, kun uusintapainoksia ilmestyi lähivuosina, peräti äänikirjoinakin. Mukavaa kuuntelemista automatkoilla, ääneen naureskelua ja hihittelyä.
Viime aikoina saman reaktion on aiheuttanut Tuomas Kyrön kuoliaaksinaurattaja eli siis Mielensäpahoittaja itse sekä läskisoosi erityisesti. Niin kovin erilainen, mutta onhan maailmakin erilainen ja erityisesti minä – 60 vuotta aikuisempi, muka.
3. Kirja jota parhaillaan luet? Parhaillaan luen uuden tuttavuuden Leila Tuuren Daali ja kahvinpavut.Yleensäkin luen mielelläni vähän historiaan kurkistavia, tuo on juuri nyt yöpöydällä.
4. Kirja jonka aiot lukea? Lukemista odottavia kirjoja on omassakin hyllyssäni monta, mutta varmaankin seuraavaksi sukellan Siri Hustvedin Kesä ilman miehiä- kirjan maailmaan. Hustvediä olen halunnut jo pitkään lukea, nyt tuo osui käsiini kirjastossa.
5. Kirjan henkilö, jonka haluaisit tavata? Voi jos saisin tutustua Mma Ramotsween ja Mma Makutsiin, huutaa Zebra Drivella Mma Ramotswen talon kohdalla ”ko, ko” ja odottaa kutsua sisään! Tapaisin mielelläni J.L.B. Mate-konin; Motholelin ja Puson myös ja tuntisin nenässäni Kalaharin tuoksun.
Miten skotlantilainen mies osaakin kertoa niin kunnioittavasti ja ainutlaatuisesti tuosta elämästä ja miljööstä. Nautin joka minuutista, kun pääsen lukemaan aina uutta – tai vanhempaakin Mma Ramotswe tutkii kirjaa.
Kun seurakunnalla oli vieraina botswanalainen kuoro, sain majoittaa yhden kuorolaisen. Hänkin nauttii Mma Ramotswe-kirjoista ja kertoi, että siinä kerrotut kulttuuria kuvaavat asiat ovat varsin todenmukaisia.
Maija Myllykoski
Olipas hauska yhteensattuma, että kun itse vastailin tähän kirjahaasteeseen, mietin juuri Pohjantähtiä tuohon ensimmäiseen kohtaan. Kuitenkin menin hieman kauemmaksi noihin "tyttökirjoihin" . Mutta Pohjantähdet tekivät minuun niin valtavan vaikutuksen, että jonain uutenavuotena (1965-6?) meinasi jäädä tanssit väliin, kun vaan istuin ja luin jouluksi ilmestynyttä kirjaa. Vuosikymmeniä myöhemmin tyttäreni koki yhteiskunnallisen heräämisen näiden kirjojen äärellä! Samoin Hilja Valtoset ovat olleet suosikkejani läpi vuosikymmenien.
VastaaPoista