 |
| Eira Pättikangas Jurvan kirjastossa |
Kirjaston juhlavuoden avasi Lainan päivän aattona Kurikan oma kirjailija Eira Pättikangas. Mikä olisi ollutkaan hienompi avaus kuin saada hänet kertomaan juuri ilmestyneestä uutuusteoksestaan! Eira aloitti illan pohtimalla, millainen Kurikka oli kirjaston perustamisen aikoihin 1860-luvulla. Ajat olivat ankaria, kato vei viljan ja ihmiset näkivät nälkää. Eira kuvaa noita vuosia teoksissaan Kirkas taivas, jäinen maa ja Punainen silkkinauha.
Eira kertoi, miten tärkeä kirjojen tapahtuma-aika on hänelle aina ollut. Siitä kaikki lähtee ja se antaa teosten pohjavireen. Nykyajasta hän ei ole kirjoittanut, sillä mennyt kiinnostaa enemmän. Kirjat kertovat kylästä, jota ei enää ole. Kuten karjalaiset muistelevat entistä Karjalaa, voivat kurikkalaiset muistella entistä Kurikkaa. Mennyttä maustavat uudet keksinnöt kuten radio, auto, juna tai polkupyörä.
Kurikkan murre on Eiran teosten oleellinen aines. Välillä teksti on suorastaan murteella herkuttelua, kuten saimme kirjaillassakin näytteen muodossa kuulla. Eiran veroista Kurikan murteen taitajaa ei taida toista löytyä! Eiran tuotanto ei ole jäänyt pelkästään paikalliseksi, vaan hänellä on lukijoita ympäri Suomea. Murteellista tekstiä on mahdollista ymmärtää asiayhteyksissä.
Kirsti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti