Oppimisympäristönä Kurikan kirjasto on vallan mainio, aktiivinen ja monipuolinen. Henkilökunta antaa rohkeasti työtehtäviä ja vastuuta opiskelijallekin. Näiden seikkojen ansiosta opinnot etenevät hyvässä tahdissa. Ja jos taitoa ei vielä ole tarpeeksi, saan seurata ja oppia vierestä. Monia asioita on vielä oppimatta ja läpikäymättä. Kuitenkin paljon on henkilökunta jo ehtinyt asioita päähäni takoa. Tiedonhakua, kokoelmanhoitoa, kaukopalvelua. Luettelointia! Se on tähänastisista työtehtävistä yksi suosikeistani, asiakaspalvelun lisäksi. Näitä samoja asioita käydään läpi myös koulunpenkillä. Juuri viime viikolla oli neljä päivää perinteistä pulpetissa istumista. Aiheina oli mm. tiedottaminen, kirjastonkäytön opastus ja kirjallisuus. Kyllä tiesi istuneensa!
Viimeksi olen opiskellut kaukaisella 90-luvulla. Siitähän on jo pieni ikuisuus. Ei ihmekään, että olo on välillä hyvinkin uudistunut. Tässähän tulee päivitettyä itsensä ihan uudelle vuosituhannelle. Vuosikymmenten aikana olin jo ehtinyt unohtaa kuinka paljon uusia ihmissuhteita ja tuttavuuksia opiskelu tuo tullessaan. On hienoa jakaa ajatuksia asiakkaiden, opiskelutovereiden ja työkavereiden kanssa. Suurin yllätys tässä projektissa on ollut tunteiden vaihtelu onnesta epätoivoon. Tänään saattaa kaikki olla hyvin, mutta toisena päivänä mieltä painaa tekemättömät tehtävät tai muu vastaava. Toivon, että ovat normaaleja tuntemuksia. Tällä uudella opiskelukokemuksella uskallan varmemmin olla eri mieltä alussa mainitsemastani sanonnasta. Kyllä vanha koira vielä uusia temppuja oppii!
T. Heli- harjoittelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti