Näillä sanoilla Albert Järvinen kuvasi aikaansa Hurriganes yhtyeessä. Hän on piirtynyt suomalaisten verkkokalvoille juuri Hurriganes-yhtyeen tummat lasit silmillä ja tupakka huulessa soittavana kitaristina. Tuu föliyhyn –iltojen runsaslukuisen yleisön eteen piirtyi kuitenkin paljon rikkaampi kuva tuosta kitaristilegendasta. Seinäjokelaisen tietohallintopäällikön Jaakko Riihimaan vapaa-ajan harrastus aina 1990-luvun alkuvuosista on ollut Suomi-rockin tutkiminen ja artistielämäkertojen kirjoittaminen. Lehtijuttuja on ilmestynyt ainakin Dave Lindholmista, Hectorista ja J. Karjalaisesta. Tuo harrastus johdatti hänet Albert Järvisenkin luo. Kotkasta löytyi toinen tietohallintopäällikkö, John Fagerholm, joka myös ahkeroi Albert Järvisen parissa. Miehet päättivät yhdistää voimansa ja sen tuloksena syntyi viimeistelty, tarkka, monipuolinen, paljon uutta tietoa ja kuvamateriaalia sisältävä teos. Tuu föliyhyn –iltoihin Kurikkaan ja Jurvaan saapui runsaslukuinen, miesvaltainen kuulijakunta, jolla oli kerrottavana myös paljon omakohtaisia muistoja Albert Järvisestä. Kirjaa varten Jaakko ja John olivat haastatelleet n. 200 henkilöä. Heidän lauseistaan ja muistikuvistaan rakentui palapeli, josta elämäkerta syntyi. Tärkeitä tietolähteitä olivat Albertin ensimmäinen vaimo Aikku, Hurriganes-roudari Kuivis ja soittajakaverit Albertin uran monista kokoonpanoista. Kirjassa kulkee rinnan kolme juonnetta: musiikillinen, levytysten ja yksityiselämän juonne. Monia yksityiskohtia Jaakko ja John olivat selvittäneet perusteellisesti, vaikka kirjaan asiasta lopulta saattoikin päätyä vain yksi lause. Jaakon ja Johin kirja osoittautui myynti- ja arvostelumenestykseksi. Kolme painosta myytiin nopeasti loppuun, mutta jokin aika sitten kirjasta julkaistiin vielä pokkariversio. Kriitikot kirjoittivat elämäkerrasta myönteiseen sävyyn mm. Soundi-lehdessä. Ehdoton kohokohta oli kuitenkin kirjan julkistamiskeikka Tavastialla, jossa myös kirjan kirjoittajat pääsivät kumartamaan lavalle. Tuu föliyhyn –iltojen musiikillisesta annista vastasi nuorista soittajista koostuva Legato-bändi musiikinopettaja Lii Pukkilan ohjauksessa. Kirjoitetaanko noista lupaavista nuorista muusikoista tulevaisuuden artistielämäkerrat? Ken tietää! Lue lisää kirjan teosta ja sen ulkopuolelle jäänyttä materiaalia Järviskirja-blogista. Kirsti
Kurikka on mahtava paikka! Muuttaisin sinne oitis, jos olisi hiukan lähempänä pääkaupunkiseutua (työ). Mukava nähdä, että myös kulttuurin puolella on aktiivista toimintaa.
VastaaPoista