Nick Hornbyn kirjassa Uskollinen äänentoisto on verrattain hermoille käyvä päähenkilö nimeltä Rob. Hänen mielestään elämän keskeiset asiat voidaan kiteyttää viiden kohdan listoihin.
Esimerkiksi: viiden kaikkien aikojen ikimuistoisimman eron autiosaarilista. Lista viidestä bändistä tai muusikosta, jotka täytyisi ampua, jos tulisi musiikkivallankumous. Viisi kaikkien aikojen parasta levyjen ykköspuolen ykkösraitaa. Robin listoissa pääasia on oman
(musiikki)maun ympärillä pyöriminen – ja usein myös sen erinomaisuuden korostaminen. Ei ihme, ettei Rob tahdo kyetä pysyvään parisuhteeseen.
Toisaalta populaarikulttuuriin oikeastaan kuuluu se, että makuasioista saa – ja pitää – kiistellä. Tässä siis minun ensimmäinen ja tärkein listani: viisi kappaletta, jotka jokaisen on kuultava ainakin kerran eläessään.
5. Metallica: The Unforgiven (vain 1. osa, ei jatko-osia!)
Yksi puhdistavimmista hevikappaleista koskaan. Niinä aikoina, jolloin tuntuu että on jo pitkään vetänyt mukanaan kivirekeä ja saanut senkin vielä lopulta ojaan, on hienoa tuntea että joku laulaa juuri samoista asioista.
(musiikki)maun ympärillä pyöriminen – ja usein myös sen erinomaisuuden korostaminen. Ei ihme, ettei Rob tahdo kyetä pysyvään parisuhteeseen.
Toisaalta populaarikulttuuriin oikeastaan kuuluu se, että makuasioista saa – ja pitää – kiistellä. Tässä siis minun ensimmäinen ja tärkein listani: viisi kappaletta, jotka jokaisen on kuultava ainakin kerran eläessään.
5. Metallica: The Unforgiven (vain 1. osa, ei jatko-osia!)
Yksi puhdistavimmista hevikappaleista koskaan. Niinä aikoina, jolloin tuntuu että on jo pitkään vetänyt mukanaan kivirekeä ja saanut senkin vielä lopulta ojaan, on hienoa tuntea että joku laulaa juuri samoista asioista.
4. Cain’s Offering: Morpheus in a masquerade
Sonata Arctican entisen kitaristin Jani Liimataisen powermetal-essee. Kilometrien pituisesta sanoituksesta on aluksi vaikea tavoittaa aivan kaikkea, mutta Timo Kotipelto laulaa tyylikkäämmin kuin koskaan.
3. Kellopeliappelsiini-elokuvan tunnusmusiikki (futuristinen sovitus Henry Purcellin hautajaismarssista)
Arvoituksellinen, merkillinen, outo, uhkaava ja totaalisen vangitseva.
2. Black Sabbath: Solitude
Upposi mieleeni lähtemättömästi Mika Kaurismäen elokuvasta Zombie ja kummitusjuna. Valkoinen hahmo (kuoleman enkeli?) kulkee loppukohtauksessa katua alas ja taustalla soi tämä pohjattoman surumielinen, unenomainen ja raskaan hidas musiikki. Mutta laulaako Ozzy tosiaan tämän?
1. Iron Maiden: Hallowed be thy name
Etsi käsiisi vuonna 1982 ilmestynyt The Number of the Beast –levy, laita hyvät kuulokkeet korville ja valitse levyn viimeinen kappale. Kun kuolemaantuomitun viimeinen päivä virtaa kuulokuvina luoksesi, saatat ymmärtää miksi ”Meidenille” tosiuskolliset äänestävät tämän yhtyeen parhaimmaksi kappaleeksi kerran toisensa jälkeen.
Onkos tämä kirjastonhoitajan lista vähän synkkä? Sieltä putosi viime metreillä mm. Judas Priestin energiaa sykkivä Breaking the law. Millainen on sinun listasi? Auta tietämättömiä paikkaamaan kerrassaan raskauttavia aukkoja musiikillisessa sivistyksessä ja ohjaa heidät kirjastoon uusien musiikkikokemusten äärelle...
Sonata Arctican entisen kitaristin Jani Liimataisen powermetal-essee. Kilometrien pituisesta sanoituksesta on aluksi vaikea tavoittaa aivan kaikkea, mutta Timo Kotipelto laulaa tyylikkäämmin kuin koskaan.
3. Kellopeliappelsiini-elokuvan tunnusmusiikki (futuristinen sovitus Henry Purcellin hautajaismarssista)
Arvoituksellinen, merkillinen, outo, uhkaava ja totaalisen vangitseva.
2. Black Sabbath: Solitude
Upposi mieleeni lähtemättömästi Mika Kaurismäen elokuvasta Zombie ja kummitusjuna. Valkoinen hahmo (kuoleman enkeli?) kulkee loppukohtauksessa katua alas ja taustalla soi tämä pohjattoman surumielinen, unenomainen ja raskaan hidas musiikki. Mutta laulaako Ozzy tosiaan tämän?
1. Iron Maiden: Hallowed be thy name
Etsi käsiisi vuonna 1982 ilmestynyt The Number of the Beast –levy, laita hyvät kuulokkeet korville ja valitse levyn viimeinen kappale. Kun kuolemaantuomitun viimeinen päivä virtaa kuulokuvina luoksesi, saatat ymmärtää miksi ”Meidenille” tosiuskolliset äänestävät tämän yhtyeen parhaimmaksi kappaleeksi kerran toisensa jälkeen.
Onkos tämä kirjastonhoitajan lista vähän synkkä? Sieltä putosi viime metreillä mm. Judas Priestin energiaa sykkivä Breaking the law. Millainen on sinun listasi? Auta tietämättömiä paikkaamaan kerrassaan raskauttavia aukkoja musiikillisessa sivistyksessä ja ohjaa heidät kirjastoon uusien musiikkikokemusten äärelle...
-Paula R
Mainio aihe. Tässä minun listani.
VastaaPoistav)Johnny Cash: Hurt
Joidenkin mielestä "The" coverointi, minun mielestäni "The Second". Esimerkillinen osoitus Johnny Cashin arsenaalista. Nine Inch Nailsin keulamiehen Trent Reznorin jo alunperin erinoimainen biisi saa aivan uudet ulottuvuudet Johnny Cashin henkilökohtaisesta elämänkokemuksesta ja karismasta.
iv)David Bowie: Bring Me The Disco King(Lohner remix)
David Bowien alkuperäinen levytys ei nousisi millekään listalleni, mutta Danny Lohnerin ( myös NIN:ssä vaikuttanut) remix aiheesta Underworld -elokuvan soundtrackille muistuttaa enemmän kuin paljon listan edellisen sijan haltijaa, mutta nousee Mustapukuisen herran ohi siitä syystä, että David Bowie nyt vain on parempi ja lahjakkaampi muusiikintekijä ja solisti.
iii)Jeff Buckley: Hallelujah
Nuorena hukkuneen Buckleyn versio Leonard Cohenin Hallelujahista on niskavilloja kylmäävän herkkä ja täydellinen esimerkki Buckleyn laajasta äänialasta. Tätä kauniimmin ei kukaan ole upeaa Hallelujahia tulkinnut.
ii)Rory Gallagher: King of Zydeco
Tämä tulee varmasti nurkan, rotkon, puskan ja pyramidin takaa melankoliseen listaan. Gallagherin King of Zydeco on retee, rempseä, virkeä, iskevä ja swengaava kappale, jonka meininki tarttuu kuin purukumi tuolin alle. Gallagher kuuluu historian parhaimpien kitaristien joukkoon.
i)Bobby Womack: Across 110th Street
Quentin Tarantino ei voinut vastustaa kiusausta laittaa koko kappale soimaan Jackie Brownin alkuun. Minä en voinut vastustaa kiusausta laittaa kappaletta listan kärkeen. Womackin Across 110th Streetissa natsaa kaikki.
Hämmentävän paljon covereita ja varsin alavireinen fiilis hallitsevat listaani. Coverit eivät olisi loppuneet tuohon. Listan kuudes ja seitsemäs sija olisivat menneet 2/3 osaa covereille myös: Hendrixin All Along The Watchtower ja Sinatran (Nancyn tai Frankin, saman tekevää) Bang Bang (She/He Shot Me Down) jäivät sydäntäsärkevästi ulkopuolelle, mutta pitihän ne tässä lopulta kuitenkin mainita.
-ttt
No tottahan toki pitää mainita myös ne, jotka harmillisesti jäivät pistesijoilta kärkkymispaikoille! Hieno ja syvällinen lista, varsinkin kun mukana on Johnny Cash.
VastaaPoista-PR