Gran Torino (2008)
Ohjaus: Clint Eastwood
Julkaisija: Warner Bros. Entertainment Finland Oy

Gran Torino antaa olettaa, että kyseessä on Likainen Harry v.79.05 tai Rankka Päivä goes Eastwood, mutta se ei ole. Tätä voisi pitää jopa pettymyksenä, ellei elokuva olisi niin pahuksen hyvä.

Eastwood esittää Walt Kowalskia amerikan puolalaista Korean sodan veteraania, joka solvaa etnisesti erilaisia ja samanlaisia, ja on muutenkin vetämässä vihaisena viimeisiä nikotiininmakuisia henkäyksiään (mielestään) aivan väärällä vuosisadalla.

Krätyinen ja vastahakoinen Kowalski inhoaa lapsenlapsiaan, ei tunne lapsiaan ja on haudannut juuri vaimonsa, kun hän tutustuu naapurin aasialaisiin ja sattuu joutumaan heidän puolustajakseen naapuriston jengiä vastaan.

Gran Torino on omituinen jännitys-buddy-mentor-vanhajäärä-länkkäri mallin -elokuva. Sen teemat kantavat ja toteutus on onnistunut. Eastwood ohjaa etäännyttävästi, melkein kylmän objektiivisesti, mutta taidolla, ja näyttelee sillä ainoalla tavalla, jonka osaa, kenties sitä särmikkäämmin mitä vanhemmaksi tulee. Muut näyttelijät seuraavat tarpeeksi hyvin vanhan herran vanavedessä.

Kowalskin ja naapurin pojan Thaon välinen juoni tuntuu tökkivän tai toimivan vaihtelevasti jälkimmäisen epävarman ja sosiaalisesti kömpelön habituksen ja ensimmäisen järkälemäisen vakauden vuoksi. Kowalski ja Thao ovat täysin eri maailmoista, niin henkilöhahmojensa kuin näyttelijöidensä puolesta, että epäsymmetriaa voisi jopa pitää erinomaisena.

Kowalskin ja naapurin tyttären, Sue Lorin, väliset kohtaukset toimivat tasaisemmin nuoren naisen luontevuuden vuoksi. Elokuvaa katsottuani toivoin, että heidän välisiä kohtauksia olisi ollut enemmän.

Ja se auto, tarinan alkusysäys, se on tajuttoman upea.

-ttt