- Kurikan kirjastojen blogi on päivitystauolla toistaiseksi. Vanhat tekstimme ovat yhä luettavissa täällä.
pihlajankevari
18.2.2010
Rocky Balboa (2006)
Ohjaus: Sylvester Stallone
Julkaisija: FS-Film Oy
Minä nauroin räkäisesti epäuskosta kuullessani uutisen, että Stallone, tuo kasarin toimintatähdistä toiseksi suurin, tekee uuden Rockyn. Mielikuva, miten puuroturpainen, lerppasilmäinen, elämänmurjoma ikäloppu (i)koni nousee kehään nuorta mestaria vastaan vielä kerran, ei valanut uskoa onnistumisen mahdollisuuksiin. Sitten katsoin John Rambon ja mykistyin, häkellyin ja mietin, miten paljon voi olla väärässä kun ei tiedä ja, kenties, uuden Rambon yllättävä riman ylitys pätee myös uuteen Rocky-elokuvaan. Aloin olla jopa toiveikas.
Kun nimiteksti vaelsi ruudun ohi ja teemamusiikki alkoi soida, heräsi muistojeni homeisista koloista jo vainajaksi julistettu "Tää on Roki"-tunne. Elokuva suorastaan rypee sentimentaalisen seniilin sinnikyydellä nostalgiassa heti alusta lähtien. Se välttää koomisuuden ja sietokyvyn rajat täpärästi kuvauksen ja näyttelyn rosoisen vähäeleisyyden ansiosta. Kerronta toimii. Se on hidasta, paikoin laahaavaa, ja vahvasti sarjan ensimmäisen elokuvan kaltaista.
Tarinan keskiössä on vielä kerran uskomattoman tilaisuuden saava ex-ex-ex-maailman mestari. Mongertava, vähä-älyisen oloinen, mutta hyväntahtoinen, Rocky kankeine puujalkavitseineen ja liikeineen, on suorastaan sympaattinen hahmo. Rapistunut pugilisti tuo välittömästi mieleen Stallonen parhaimman roolityön elokuvasta Cop Land. Muut näyttelijät jäävät isännän jalkoihin, mutta mieleen takertuvat pahantuulinen pessimisti Paulie sekä Rocky Junioria näyttelevä Milo Ventimiglia. Jälkimmäinen ei tosin roolinsa tai näyttelijäntaitojensa, vaan hämentävästi siloiteltua Stallonea muistuttavan ulkonäkönsä ansiosta.
Viimein yleisesti veikeän alavireisten kohtausten jälkeen koittaa harjoittelumontaasin aika. Ennen elokuvan katsomista nauranut kyynikko on tyystin kadonnut ja keskenkasvuinen Roki-fani istuu tukevasti sen tilalla. Kehään nousu ja ottelu. Roki-fani saa tuskin pidettyä puotaan soffalla.
Rocky Balboa ei ole elämää suurempi elokuva. Se on yksinkertainen, uskottavuuden rajoilla kulkeva kertomus siitä miten iäkäs, rakkaimpansa menettänyt kehäraakki löytää uudelleen itsekunnioituksensa, päättäväisyytensä ja päämäärän. Rocky ei ole koskaan ollut enemmän altavastaaja kuin tässä ja juuri se tekee Rocky Balboasta hienon päätöksen vaihtelevan tasoiselle sadulle.
-ttt
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti