Sallin itselleni sen, että aloitan uuden vuoden pidäkkeettömällä ylistyksellä. Perustelen sen sillä, ettei Ranskan ehkä tunnetuinta nykydekkaristia ole vielä Suomessa riittävästi luettu ja ylistetty. Suomen Dekkariseura tosin myönsi Fred Vargasille ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirjan vuonna 2008.
Maskuliinisen kirjailijanimen taakse kätkeytyy mystinen nainen nimeltä Frédérique Audoin-Rouzeau. Hän on toiselta ammatiltaan keskiaikaan ja eläinten luihin erikoistunut arkeologi, joka antaa haastatteluja aniharvoin. Viime vuosikymmenen alkupuolella Vargas päätyi Ranskan salaisen poliisin jatkuvaan tarkkailuun, koska hän puolusti aktiivisesti murhista ja terrorismista syytettyä kirjailijaa Cesare Battistia. Elämä voi siis olla vähintäänkin yhtä ihmeellistä kuin fiktio.
Vargasin kirjoissa viehättävintä on se toteavan hyväksyvä asenne, jolla elämän ja ihmisten kummallisuuksiin suhtaudutaan. Osa henkilöhahmoista on kuin suoraan keskiajalta 2000-luvulle pöllähtäneitä. Keskushahmo komisario Adamsberg muistaa hädin tuskin pukea vaatteet päälleen oikein päin. Silti kyseessä ei ole erikoisilla henkilöillä hupsuttelu – he nyt vain sattuvat olemaan sellaisia. Asioihin suhtaudutaan ranskalaisille ominaisella kepeydellä, jonka voisi suomeksi kiteyttää ”jotta eiköhän se siitä”. Ja joskus stressaajan on pakko stressata, minkä sillekään voi.
Vargasit sopivat luettaviksi kaikkiin mielentiloihin: masentuneelle, kiireiselle, hullun rakkauden sokeuttamalle, suruunsa taipuneelle ja vihaansa eksyneelle. Omituista miten murhatarinoilla voi olla niin tyynnyttävä vaikutus.
- Paula R
Vargas Kranneissa
Kustantajan esittely
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti