pihlajankevari

pihlajankevari

28.3.2011


Alison Bechdel
Hautuukoti - Tragikoominen perheeni
Like 2009

Hautuukoti on omaelämänkerrallinen kuvaus Alison Bechdelin lapsuudesta, nuoruudesta ja hänen isänsä kuolemasta. "Tragikoominen perheeni" antaa sarjakuvasta väärän kuvan, sillä Hautuukoti on keskeisesti Bechdel ja hänen isänsä kirja. Perheen äiti jää vain hieman taustalle, mutta Bechdelin veljet uppoavat täysin varjoihin. Kirja on runsas tekstinen. Tulee mieleen, onko sarjakuva tälle tarinalle alkuunkaan oikea väline. Bechdel kuljettaa tarinaa teksteinä laatikoissa ja kuvat tuntuvat lähes tulkoon tarpeettomilta.

Välineestä viis: Hautuukoti on syvällinen, intiimi ja hieno sarjakuva.

Bechdel käy kylmästi läpi isänsä itseaiheutetuksi epäilemäänsä kuolemaa, sen herättämän surun omintakeisuutta, vanhempiensa kulissinomaista, piinattua ja tunnekylmää elämää ja avioliittoa sekä isänsä pitämää salaisuutta ja sen paljastumisen aiheuttamaa näköaloja avartavaa murrosta. Isänsä kuvailun lisäksi Bechdel kertoo omista lapsuudessa ilmenneistä pakkoneurooseistaan, kuin myös oman seksuaalisen suuntautumisensa oivaltamisesta ja sen seurauksista. Hänen lapsuuden kotinsa ja elämänsä on epätavallinen ja mustanpuhuvasti vinksahtanut.

Tästä olisi jo näissä puitteissa saanut mielenkiintoisen sarjakuvan aikaan. Bechdel astuu vielä kynnyksen korkeammalle. Hän kertoo isänsä, äitinsä ja oman suhteensa heihin kirjallisuuden kautta. Bechdel käyttää niin antiikin myyttejä, Marcel Proustia, James Joycea, Oscar Wildeä, Albert Camusia ja monia muita kirjallisuuden klassikoita kuin avaimina Bechdelin perheen, eritoten isän ja tyttären välisten suhteiden ja taustojen avaamiseen. Kerrontatekniikka on osuva. Tapa, jolla kirjallisuus, kirjailijat, Alison ja hänen isänsä risteävät tarinassa, on monitasoinen ja ainutlaatuinen sarjakuvassa. Eritoten Bechdelin isä rakentuu henkilönä juuri rakkaudestaan kirjallisuuteen ja rakastamiensa kirjojen kautta.

Intertekstuaalisuus on sarjakuvassa, tai paremminkin romaanissa, läsnä jatkuvasti. Se on Bechdelille merkitsevämpää kuin aika-ajoin ilmenevät ajankuvan merkkitapahtumat. Ajan merkkihetkien ajoittainen ilmeytyminen keskelle luonteeltaan henkilökohtaisempien ja täsmällisempien kirjallisuuden viittausten on jopa jossain määrin pinnallisen ja yhdentekevän tuntuisia.

Vaikka sarjakuvallinen kerronta ontuu, tai on olematonta, Hautuukoti on ehdottomasti ja nimenomaan lukemisen arvoinen.

-ttt

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti