Mafalda on yksi kaikkien aikojen kauneimmista sanomalehtisarjakuvista. Sen huumori ei räisky kuin Lassin mielikuvitus, mutta se ansioituu erityisesti yhdellä yhteisellä tavalla vuosikymmeniä nuoremman klassikon kanssa - Mafalda omaa suuren sosiaalisen omantunnon ja käsittelee yhteiskunnallisia asioita suurella viisaudella, huumorilla ja myötätunnolla lapsilauman viattomalta näkökannalta.
Argentiinalainen Quino, oikealta nimeltään Joaquín Salvador Lavado, loi Mafaldan 60-luvulla. Sarjakuvassa soi Beatles, uutisissa puhutaan Neuvostoliitosta, U Thant johtaa YK:ta ja Mafaldaa ahdistaa ydinsodan uhka. Mafalda kommentoi pessimistinä uutisia ja katselee huolestuneena karttapalloa, inhoaa keittoa ja rakastaa Beatlesia. Jotta sarjakuva ei jäisi yksipuoliseksi kommentaariksi, Mafaldan ystävät tuovat erilaisilla asenteillaan värinsä ruutuihin, eikä heistä voi olla pitämättä. Myös aikuiset ovat merkittävässä osassa Mafaldan maailmaa, varsinkin Mafaldan omat vanhemmat: isä vaipuu epätoivon partaalle tyttärensä vaikeiden kysymysten äärellä, mutta perheen äiti pitää homman rauhallisesti aina kasassa.
Mafaldan kauneus on kuvien, aiheiden ja henkilöhahmojen rauhallinen vaikutelma, johon liittyy sen edustama aikakausi, mennyt maailma ja ikuiset aiheet. Beatles, Neuvostoliitto ja U Thant ovat poissa, Mafalda löytyy kirjastosta.
-ttt
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti