Petteri Tikkanen
Eero
Like 2009

Sarjakuva-Finlandialla 2010 palkitussa Petteri Tikkasen Eerossa päähenkilö huomaa kolkuttelevansa murrosiän ovia. Hänen lapsuuden aikainen ystävänsä Kanerva on jo kokenut muodonmuutoksen, jota Eeron on vaikea ymmärtää. Eeronkin alkaa olla aika jättää hyvästit lapsuudelle.

Eero on hyvä sarjakuva, mutta edellisten Kanerva-sarjakuvien ystävänä, sen erilaisuus edellisiin aiheutti alkujärkytyksen, josta en osannut toipua. Kanerva ja yks juttu on yksi henkilökohtaisista suosikeistani 2000-luvulla julkaistuista kotimaisista sarjakuvista, eikä Eerossa ole samaa oivaltavaa syvällisyyttä, vaikka surumielisyys on säilynyt. Eero on kovin dramaattinen, epilogi menee jo typerän symbolisen melodraaman puolelle, verrattuna edellisiin ja olisin toivonut Tikkaselta omaperäisempiä ratkaisuja, niitä joita Kanerva ja yks juttu sisälsi. Eeron murrosvaihe tuntuu tutulta, tavanomaiselta ja epäyhtenäiseltä. Eeron kasvava angsti ei vain ole sitä, mitä Kanerva-sarjakuvalta olisi odottanut. Sympaattinen pohjavire säilyy silti.

Tikkasen pyöreä kuvitus on ilmeikästä ja oivallista. Tehokeinona käytetty pinkki tosin tökkii silmämunia ärsytykseen asti. Sarjakuva olisi toiminut pelkällä mustavalkoisella paremmin. Tikkanen on Sarjakuva-Finlandiansa ansainnut, mutta ei Eerolla, vaan vuoden 2007 albumilla Kanerva ja yks juttu.

-ttt