Minä en ole kesämies.
Nautin toki suunnattomasti lämmöstä, mutta pitkähihaisella ja toppatakilla sitä hikoaa niin jumalattomasti, että on pakko esitellä kalpeita pohkeitaan shortseissa ja rankan toimistotyön kehittämiä käsivarsia T-paidassa, mistä johtuvaa alati seuraavaa nauruntirskahtelua ei kuuntele kukaan täysjärkinen.
Katselen mielelläni ukonilmaa, mutta se pätkii sähköjä ja tietokone voi kärähtää ja se viimeinen tallennus kadota vaimeasti tuhahtaen kuin herrasmiehen pieru pulttuun.
Tykkään makoilla nurmikolla pilviä vahtien, mutta, kun sille päälle satun, valitsen aina ajankohdan jolloin tuulee vimmatusti. Lisäksi unohdan aina sen pahuksen viltin tai muun alustan ja nurmikko pistelee ikävästi selkänahkaa.
Mikään ei ole mukavampaa kuin ottaa virtaa auringonpaisteesta, mutta se sokaisee ja sitten ei näe enää mitään tupaan tarpoessaan ja sillä samalla ovenavauksella sisällä olevien kärpästen lukumäärä nousee toiseen potenssiin ja niiden tappamiseen menee koko iesuksen ehtoo ennen unelle pääsemistä.
Kesäisen pehmiksen makua ei voita juuri mikään, mutta töppäilen tuutin tietysti asvaltille ja se, kun duetossani kimaltelee pieniä kiviä ja ties mitä likaa, on kesän murheellisimpia näkyjä.
Kunnon kelillä ohrapellolla tallustellessa sitä tuntee olevansa maaseudun sydämessä, mutta tietysti joku perhanan punkki puskee päänsä siihen ainoaan ihonkaistaleeseen saappaan ja shortsin välissä ja onneton pellontarpoja saa reuman tai muun kamalan vaivan.
Sitten kun istuu mukavasti saunan jälkeen kuistilla kylmä limonaadi lasissaan ja vetää oikein rauhoittavan henkäyksen viilenevää ilmaa, ilmaantuvat verenimijät pesistään inisemään korvissa ja pistämään kaikenlaisten bakteerien ja virusten myrkyttämät nokkansa nahan alle.
Ja yöllä on tietysti niin helevetin kuuma, että jäsenet sulautuvat lakanaan kiinni, eikä henkikään tunnu kulkevan.
Minä en ole kesämies, mutta talvenhapattamalle mielelle nuo pienet hetket ennen kuin hiki puskee pintaan, ennen kuin välähdyksen sammuttaa valot ja jyrähdys tärähtelee korvakäytävissä, ennen kuin tuntee nurmikon pistävän piikkimatoksi, ennen kuin on aika vähentää kärpäspopulaatiota, ennen kuin joutuu punkin puremaksi, ennen kuin hyttysten ininää kuulee ja ennen kuin on hiestänyt lakanansa unille mennessään, ovat jotakin aivan toista kuin talvella.
Katselen mielelläni ukonilmaa, mutta se pätkii sähköjä ja tietokone voi kärähtää ja se viimeinen tallennus kadota vaimeasti tuhahtaen kuin herrasmiehen pieru pulttuun.
Tykkään makoilla nurmikolla pilviä vahtien, mutta, kun sille päälle satun, valitsen aina ajankohdan jolloin tuulee vimmatusti. Lisäksi unohdan aina sen pahuksen viltin tai muun alustan ja nurmikko pistelee ikävästi selkänahkaa.
Mikään ei ole mukavampaa kuin ottaa virtaa auringonpaisteesta, mutta se sokaisee ja sitten ei näe enää mitään tupaan tarpoessaan ja sillä samalla ovenavauksella sisällä olevien kärpästen lukumäärä nousee toiseen potenssiin ja niiden tappamiseen menee koko iesuksen ehtoo ennen unelle pääsemistä.
Kesäisen pehmiksen makua ei voita juuri mikään, mutta töppäilen tuutin tietysti asvaltille ja se, kun duetossani kimaltelee pieniä kiviä ja ties mitä likaa, on kesän murheellisimpia näkyjä.
Kunnon kelillä ohrapellolla tallustellessa sitä tuntee olevansa maaseudun sydämessä, mutta tietysti joku perhanan punkki puskee päänsä siihen ainoaan ihonkaistaleeseen saappaan ja shortsin välissä ja onneton pellontarpoja saa reuman tai muun kamalan vaivan.
Sitten kun istuu mukavasti saunan jälkeen kuistilla kylmä limonaadi lasissaan ja vetää oikein rauhoittavan henkäyksen viilenevää ilmaa, ilmaantuvat verenimijät pesistään inisemään korvissa ja pistämään kaikenlaisten bakteerien ja virusten myrkyttämät nokkansa nahan alle.
Ja yöllä on tietysti niin helevetin kuuma, että jäsenet sulautuvat lakanaan kiinni, eikä henkikään tunnu kulkevan.
Minä en ole kesämies, mutta talvenhapattamalle mielelle nuo pienet hetket ennen kuin hiki puskee pintaan, ennen kuin välähdyksen sammuttaa valot ja jyrähdys tärähtelee korvakäytävissä, ennen kuin tuntee nurmikon pistävän piikkimatoksi, ennen kuin on aika vähentää kärpäspopulaatiota, ennen kuin joutuu punkin puremaksi, ennen kuin hyttysten ininää kuulee ja ennen kuin on hiestänyt lakanansa unille mennessään, ovat jotakin aivan toista kuin talvella.
Hetken aikaa kesällä pessimistikin hymyilee.
-ttt
Hyvähyvähyvä! Mahtavia samaistumisen tunteita tuottaa tämä blogikirjoitus. Kuljen tulevan kesän mustassa nahkatakissa vaikka häjyyttäni. T: ei-kesänainen PR
VastaaPoista