2000- luku toi uuret kujehet kirjastoautomarkkinoolle ja meille kouluhallituksen korkiammat voimat antoivat luvan uuren kirjastoauton hankintahan. Soli muutoonki säpinäästä aikaa meikälääselle. Nimittään kun olin aikaasemmin ollu Kirjastoseuran kirjastoautotyöryhymää vetämäs ja valtakunnas kaikki uusia kirjastoautoja haaveelevat soitteli lähes päivittään ja mun olis pitäny tietää uusista kirjastoautoosta kaiken maharollisen, autoon mitä pystyyn, muutoon keskityttihin meirän oman tulevan auton hankintahan.
Perustettihin hankintatyöryhymä, en ny tarkasti muista ketä muita siinä työryhymäs oli, kun Kyllikki, Vuorisen Pekka ja minä. Siihen aikoohin olin käyny useilla kirjastoautopäivillä ja jopa kansainvälisilläki. Halusin uusia tuulia auton sisustukseen ja ulukomuoron suunnitteluhun. Toteuksehen sain suht vapaat käret. Sisustukses nuorten ja lasten osasto jaettihin poikkihyllyyllä erilliseksi osastoksi auton takaosahan, johona myös hyysi sijaattoo. Etuosahan pantihin asiakkahille topattu istuun tiskin etehen ja palautettuja kirjoja varte ankkurootu kirjavaunu keskelle käytävää. Aluuksi tuntuu vähä ahtahalta, mutta se oli tottumiskysymys ja toimii kokemukseni mukahan tosi hyvin, ei ollu auto mikää putkilo, niitä olin kattellu tarpeeksi. Nykyysin meirän aloottama sisustusmalli on yleestyny useisiin muihinki valtakunnan autoohin.
Auton ulukoseinihin piirtelin ovenpuolelle omia rakkahia touhohiiriäni ja kirkon- ja kirjaston profiilin, sekä toisehen kylykehen lyhyrynvalos lukevan hirven. Tarjouskilipaalu tyrehtyy alakuhunsa siihen, kun meille syntyy ajatus hankkia voiman lähteheksi agregaatti. Kiitokori jätti tarjoamatta, kun sieltä ei agregaatin voimaan uskottu ja Auvisen Mikko Kiitokorilta lupas hattunsa syörä, jos vuotta kauemmin kestää. Kesti kumminki 10 vuotta ennenku hommattihin uusi. Toki kauhia meteli siitä aparaatista lähti, notta paikkakunnan kanaloos munittihin varmahan nahkamunia, aina ku Präntti meni ohitte agregaatti päällä.
Meirän Präntti sai aikanansa kovasti mainesta ja kunniaa. Tampereen kirjastoautopäivillä v. 2001 Präntti valittiin valtakunnan toimivimmaksi kirjastoautoksi sekä se sai kaunein kirjastoauto kisassa toisen palkinnon.
Niin meirän Präntti-auton alusta on Scania L 94 merkkinen ja sen päälle koppuloo M. Vähämaa korin ruostumattomasta teräksestä. Präntti alootti kulttuurin levityksen kylille alakuvuoresta 2001.
Kyöstiön Antero, joka on kirjastoautotoiminnan valtakunnan kuru Tampereelta ylipuhuu mut esittelemähän meirän kirjastoauton pilottihanketta nettiyhteydestä ja on-line-lainauksesta kansaanvälisillä Kirjastoautopäivillä Turuus v. 2002.
No härkää sarvista! Suomenkielisen version käännös aiheesta englanniksi oli kovin homma, onneksi kirjastoseura ojensi auttavan kätensä. Sain puolentunnin mittaasen englanninkielisen version aiheesta ”On-line lainaus kirjastoautossa”, jonka sitte räpellin kansaanväliselle kirjastoautoväjelle. Mulla oli vankka kannustajaporukka Lapista, Oula Muoniosta ja Aulis Sodankylästä, sekä Parviaasen Timo Lapualta. Mutta ku vaimo oli päättäny siskoonsa kans tulla yllättäen kattomaan mun esitystä ja ottivat sen viä nauhalle, ei mun mieltä oikeen makiasti keitelly. Sitä nauhaa ei palijoa oo katteltu alkunaurujen jäläkehen. Aulis kyllä sanoo, jotta hyvin se meni, tosin väitti, että ehkä pikkuusen paremmin kuulemma meni erellisehtoona hotellis… varsinki ääntämises olis ehkä kuulemma pikkuusen ollu petraamista. Tottahan mäny kuulin, ku jokku kukkahattutärit sipaji salis, notta ei sitä kyllä nuon lausuta… Henki kuitenki säilyy ja yhteishenki vankistuu…
Kirjastoautot oli Aura-joen rannas parkis ja väkiä rappas mustanansa tutkimas uuren lainausjärjestelmän toimivuutta. Eksoottisimmat tutustujat oli Tonga saarelta ja ne flikat oli oikiasti kiinnostunu kirjastoautotoiminnasta ja olivat kyllä pukeutunu tosi eksoottisihin ja värikkääsihin lakanoohin, ajattelin, notta härän tullen tuos on napaloomista. Noli aiva tosissansa tullu ajatuksena hommata Tongan ensimmäänen kirjastoauto ja kysymyksiä piisas ja ne kuluki mun peräs melekeen koko ehtoon.
Toisille kansainvälisille kirjastoautopäiville lähärimmä porukalla: Hirsimäen Outi tuli Tampereen kirjastoautolla ja mä tulin Parviaisen Timon kans Lapuan kirjastoautolla. Naantalista ylitte ja Ruottin läpi Oslohon komialle Holmenkollenille.
Autoja oli ympäri Eurooppaa monenmoisilla sisustusratkaasuulla varustettuna. Kongressikieli oli englanti, kyllä siä toki joku ruottalaanen yritti selevittää asiansa ruottiksiki, mutta mulla tuppaa ruottinkielestä tulohon näppyjä kielehen. Komiat oli maisemat ja Oslo oli kallis kaupunki. Oli raskas reissu vaikka ei juhulittukaa, tulipahan tehtyä… Ei kun kotia yllättävän leviän Ruottin halaki.
Kansaanväset päivät saatihin taputeltua ja palattihin taas normaalihin elämisen touhuhun, evähiä syötihin ja juteltihin pa…lio ja muistoja ja murehia meni ja tuli. Yks maanantai Lohiluomalla klo 17.45 iski kuitenki oikiasti isoo hätä ja pakko oli ottaa koko apu käyttöhön, eiku hyysihin… kuuma oli ja hiki virtas… onneksi oli vessa, ei ku vetopasuuna kohti orkesterisyvennystä… miksei kansi aukee... no mikä… no se kun se aukes ja kaikki nuotit pitkin seiniä ja virkaalijan naamaa… oli vähän kertynyt painetta. Kirjastoauton ovi sihahti ja kuului, notta onko täällä ketään. Raotin ovea ja kuiskasin, etten juuri nyt ehdi. Minä vain jätän kirjat tiskille, sanoi Helmi-täti ja lähti ja minä hiljaa, notta kiitos ja hei. Panin oven sisälukkohon ja keräälin nuotteja silimiltäni ja rinnuksiltani ja soitin Kyllikille, notta jourun ny pikkuusen lyhentöhön maanantaipäivän aikataulua luonnollisista syistä.
Se partituuri tuli soiteltua mun osaltani ja Präntti on nyt Hautamäen Jarmon käsis. Eres häämöttää ny isoo tuntemaatoon tulevaisuus, jota eläkeaijaksi kutsutahan vai onko se musta aukko, kuka tietää.
Kaikkia ei muista Joukokaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti