Näillä sanoilla alkoi nukketeatteriesitys Kissa Killi ja joulukummitus.
Kurikan kaupunginkirjastosta otettiin meihin yhteyttä ja ehdotettiin yhteistyötä nukketeatterin saralla. Niinpä Päivi (allekirjoittanut) ja Minna Jalasjärven kunnankirjastosta sekä Piia Kurikan kaupunginkirjastosta, päätimme yhdistää voimamme. Mukaan tuli myös Kurikan varhaiskasvatuksen puolelta Satumumma Aila. Päätimme ideoida yhteisen projektin, jolle haettaisiin hankerahoitusta Elyltä.
Vuoden 2013 keväällä tuli päätös nukketeatteri rahoituksesta, olimme saaneet 2000 €. Toiminta oli tarkoitus jaksottaa vuosille 2013 ja 2014. Rahoitus meni suunnitteluun, toteutukseen mm. nukkejen ja materiaalien hankintaan sekä matkakuluihin.
Ensimmäinen yhteinen kokoontuminen oli Kurikassa Satumumman kivassa kamarissa. Siellä mietiskeltiin kuumeisesti minkä tyylisen näytelmän esittäisimme. Päädyimme joulunäytelmään. Muutamasta vaihtoehdosta valitsimme Tuula Korolaisen kirjan Kissa Killi ja joulukummitus. Seuraavaksi mietimme, mikä olisi meidän kohdeyleisö sekä näytelmän kesto. Kohdeyleisöksi ajattelimme alle kouluikäisiä lapsia ja näytelmä saisi kestää korkeintaan puolisen tuntia. Mutta näistä asioita voitaisiin kyllä joustaa, jos tilanne niin vaatisi. Runsaudenpulaa aiheuttivat paikat, joissa voisimme esiintyä, sillä oli kirjastoja, päiväkoteja, perhepäivähoitajien kokoontumispaikkoja ja ryhmiksiä. Alue, jossa esiintyisimme, oli Jalasjärvi – Jurva – Kurikka.
Kirjailija Tuula Korolaiselta Piia kysyi lupaa, että saisimme esittää tämän kirjan tekstiä nukketeatteri versiona. Saimmehan me luvan. Sovittiin, että Satumumma Aila tekisi kirjasta mukaelman, joka sopisi esitettäväksi nukketeatterinäytelmänä. Sähköpostit viuhuivat edestakaisin Jalasjärven ja Kurikan välillä ja lopuksi Kissa Killi ja joulukummitus oli syntynyt näyttämölle.
Seuraava kokoontuminen oli heinäkuussa Jalasjärven kirjastossa. Päätimme mennä kellarin hämärään. Siellä mielikuvitus pääsee parhaiten valloilleen. Mietimme millaisia nukkeja rooleihin tarvittaisiin. Mistä nuket hankittaisiin, tehtäisiinkö niille vaatteita ja entäs muu rekvisiitta, esim. kinkku, ritarimiekka, joulukuusi ym…Ja tietenkin sermi ja siihen tulevat kankaat, jotka Aila ompeli.
Syksyllä, kun olimme viettäneet kesälomamme, kokoonnuimme Piian viihtyisään työhuoneeseen Kurikan kirjastoon. Näytelmän roolit olimme jo jakaneet kunkin mieltymyksen mukaisesti. Minna oli kertoja, Aila oli Kissa Killi, Piia oli Äiti ja Isä ja Päivi oli Possu ja Tonttu. Aloitimme ensin puheharjoituksilla ja pikkuhiljaa siirryimme sermin taakse nuket mukanamme. Syksyn aikana rupesivat kaikki tarvittavat nuket, kankaat ja kaikki muut tavarat olemaan kasassa.
Harjoitellessa sattui kaikenlaista ja naurua riitti. Joku sanoi väärät repliikit väärään aikaan tai kerta kaikkiaan unohti mitä piti sanoa. Esittäjä eteni nopeammin kuin kertoja, esimerkiksi nauroi väärässä kohdassa. Nuket oli sijoiteltu niin että toinen oli toisensa tiellä, halaus ei onnistunut, paitsi väärän roolihenkilön kanssa. Ja hupsista, esittäjä sattuikin puhumaan liian kimeällä äänellä, vaikka vuorossa olisi ollut möreämpi ääni. Vaikeuksia tuotti, jos joku rekvisiitan osa sattui putoamaan, esimerkiksi joulupallo, joka vieri ja vieri katsomon puolelle esittäjän ulottumattomiin….
Mikäli nukketeatteriin otetaan musiikkia mukaan, on hyvä olla varmat sormet, kun painelet soittimen nappuloita. Kaikki on okei mutta jos sormesi lipsahtaa pari kertaa liikaa, niin saattaa siitä kehkeytyä pieni fiasko. Nimittäin, kun halusimme reippaan Tonttuparaati- kappaleen soivan, saatoit painaa useamman kerran kun oli tarkoitus, ja yhtäkkiä alkoi soida aivan eri kappale, joka ei sopinut alkuunkaan nukketeatterin juoneen. No onneksi Minnalla oli varmat sormet esityksissä. Mutta näistä kaikista asioista otimme opiksemme. Harjoitus tekee kuitenkin mestarin, niin ainakin toivoimme!
Nukketeatterinäytelmää harjoitellessa ja esittäessä teimme sen huomion, että se hioutui ja välillä muutti muotoaan mitä kauemmin sitä esitettiin. Harjoituksia jatkettiin omien töiden ohella ja ehkä haastavinta oli saada aikataulutus sopimaan näiden eri työpaikkojen ja työtehtävien välillä. Mutta se onnistui.
Niin meille koetti jännittävä päivä, ensi-ilta, joka pidettiin Kurikan kaupunginkirjastossa marraskuun lopulla. Lapsia kerääntyi huikeat 125 kpl ja lisäksi vielä aikuiset. Siitä esitykset sitten jatkuivat Jurvan kirjastoon. Sieltä Nikkarin Pihan päiväkotiin, jonne tulivat myös Sarvijoen päiväkoti. Nikkarinpihan päiväkodissa eräs neljävuotias poika oli tuumannut: ”Se possu oli kiva, minun täytyy kertoa siitä äidille”.
Seuraavaksi esiinnyimme Jalasjärven kirjastossa ryhmiksille ja Tenavatien päiväkodille. Esiinnyimme myös Kurikan Varpahaiskylän Salonkylän päiväkodissa, Miedon päiväkodissa, Kurikan työväentalolla sekä Kankaan päiväkodissa.
Viimeiset esitykset pidimme Jalasjärvellä hieman ennen joulua. Ensin esiinnyimme Jokipiin päiväkodissa, jossa oli myös mukana Sateliittiryhmä Kranni. Lopuksi oli avoin esitys kaikille halukkaille katsojille Jalasjärven kirjastossa. Kirjastoon tuli katsojia 91 kpl. Joulupukki oli myös ehtinyt Korvatunturilta kahteen viimeiseen esitykseen. Kissa Killi ja joulukummitus nukketeatteria kävi katsomassa yhteensä 634 henkeä.
”Olipa kerran pikkuinen kissa, tai aika iso kissa, jonka nimi oli Killi…” Näillä sanoilla alkoi nukketeatterimme vuonna 2014. Kissa Killi sai nyt jatkoa esityksellä ”Kissa Killin kiukkupäivä”. Nukkeja näytelmässä oli nyt viimevuotista enemmän. Se kieltämättä antoi haastetta esityksiin.
Esittäjäkaarti sermin takana oli Piia Kurikan kaupunginkirjastosta, Minna ja Päivi Jalasjärven kunnankirjastosta. Syksyllä aloimme taas harjoitella, joskin harjoituskertoja kertyi vähemmän kuin edellisen vuoden esityksessä. Minna oli Kissa Killin esittäjä sekä apina. Piia oli kertoja, äiti, pupu sekä linnut Into ja Unto. Päivi oli Possu, Tonttu, Vilppu, konstaapeli Harjanen, valmentaja ja pupuvauva. Hienon sermikankaan meille ompeli Aila.
Tänä vuonna päätimme pitää kaikki esitykset Jalasjärven, Jurvan, ja Kurikan kirjastoissa. Syynä olivat kustannukset, sillä hankerahatkin jossain vaiheessa alkoivat loppua.
”Kissa Killin kiukkupäivän” ensi-ilta oli tällä kertaa Jurvan kirjastossa 20.10.2014. Kirjastoon tuli yli 80 lasta ja vielä aikuiset lisäksi eli pääsimme 100 henkeen. Se oli hieno määrä katsojia. Lapset ja aikuiset nauttivat kovasti esityksestä. Eräs 3-vuotias pikkutyttö oli päättänyt myös esittää sorminukeilla Kissa Killiä äidilleen.
Seuraavat kolme esitystä olivat Jalasjärven kirjastossa keskiviikkona. Aamu alkoi Päivillä ja Minnalla hyllyjen siirroilla, patjojen kantamisella sekä sermin pystyttämisellä. Ensimmäiseen esitykseen saapuivat Metsäpolun, Pihapolun ja Tähtipolun ryhmikset. Lisäksi esiopetuksen puolelta saapuivat Kerttulan, Pilvilinnan ja Satusillan ryhmät. Seuraavaan esitykseen saapuivat Tenavatien- ja Jokipiin päiväkodit. Sekä Sateliittiryhmä Kranni ja Varahoitoryhmis Kranni. Lapset eläytyivät kovasti Kissan Killin tempauksiin, naurua ja huudahduksia riitti. Myös Unto ja Into lintujen keskustelu sai lapset innostumaan sekä Possu sai lapset nauramaan.
Eräs poika esikoulusta kävi sanomassa: ”Minä haluaisin tulla katsomaan tämän vielä uudestaan”.
Viimeinen esitys oli kaikille avoin. Tämä esitys veti myös yllättävän hyvin väkeä. Se oli iloinen asia meille esittäjille. Nukketeatteria katsomaan saapuivat niin nuoret perheet lapsineen kuin isovanhemmat lapsen lapsineen. Muutamat pienet katsojat olivat tulleet naapurikunnistakin esitystä katsomaan.
Jalasjärven kirjaston kolmessa esityksessä oli yhteensä 263 katsojaa. Eli koko hankkeen katsojamäärä hipoo 1000 katsojaa tällä hetkellä. Ja vielä aiomme esittää Kurikan kirjastolla yhden esityksen.
Tämä työ jos mikään on palkitsevaa. On ihana katsoa lasten onnellisiin kasvoihin kun he ovat saaneet kosketuksen nukketeatterin maailmaan.
Päivi Samppala
(juttu on julkaistu Jalasjärven joulussa 2014)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti