Bloom, Jerry:Musta ritari Ritchie Blackmore
Like 2009.
Kun John "Ozzy" Osbourne vielä ulkoilutti kenkäänsä narussa koiranpennun korvikkeena, Richard "Ritchie" Blackmore oli jo herättänyt suurta huomiota kitaristintaidoillaan. Silti näillä brittiläisen raskaan rockin legendoilla on ikäeroa vain muutama vuosi. Ozzyn tie musiikin legendaluokalle on vain ollut huomattavasti kivisempi.
Hiljattain ilmestyneet elämäkertakirjat ovat yhtä erilaisia kuin herrat itse. Blackmoren vaiheet on kirjannut toimittaja Jerry Bloom, joka ei malta olla kerskailematta knoppitietoudellaan (lähes jokasivuiset alaviitteet) sekä kohtaamisillaan itse kitaristin kanssa. Hän on myös suhtautunut hommaansa niin perusteellisesti, että on käsitellyt lähes jokaisen viisikin minuuttia Blackmoren kanssa soittaneen muusikon taustat. Kohde itse ei ole avustanut kirjan teossa.
Spinal Tap -meininkiä kirjasta ei puutu: muusikot saavat kenkää Blackmorelta ennen kuin ehtivät edes lavalle, Rainbow-yhtyeen sateenkaari ei mahdu keikkapaikoille ja Blackmoren työntekijät etsivät herralle yöseuraksi keikkapaikan kulloinkin rintavimman naisen. Vanhemmiten tuittupäinen kitaristi sentään hieman seestyy. Deep Purple vaihtuu keskiaika-vaikutteista musiikkia soittavaan Blackmore's Nightiin, mutta edelleen keikalle keksitään vaatia vaikkapa kasa heinäpaaleja, jos siltä tuntuu.
Ozzy taas on ollut itse kertomassa vaiheitaan Chris Ayresin avustuksella. Oli pahasta lukihäiriöstä kärsivän Ozzyn todellinen osuus kirjanteossa mikä hyvänsä, rockin kahjoimman miehen ääni tuntuu tekstissä väkevästi. Hauskimmillaan Ozzy on kuvatessaan nuoruusaikojaan Astonin ankeassa teollisuusmiljöössä. Kukapa olisi uskonut, että lähes lukutaidottomasta, kiusatusta kengänulkoiluttajasta, joka oli murtovarkaanakin lahjaton, tulisi hevin pioneeriyhtyeen jäsen ja lopulta multimiljonääri?
Maineen, rahan ja päihteiden turmelus oli Black Sabbathin jälkeen koitua Ozzyn kohtaloksi, mutta kaikesta huolimatta hän loi menestyksekkään soolouran. Ozzyn hevosenkenkinä ovat olleet lahjakkaat kitaristit (traagisesti surmansa saanut Randy Rhoads ja Zakk Wylde) sekä hypertarmokas vaimo Sharon. Niin, kirja on silti hyvä muistutus siitä että Ozzy on paljon muutakin kuin tositv-sarjassa kompuroinut höpsö isähahmo joka vaikersi "Shaarooon..."
On kuitenkin yksi asia, jossa sekä kitaravirtuoosi että tumman hevin kiljukaula ovat olleet yhtä toivottomia. Se on autolla ajo. Blackmore teki vielä yli nelikymppisenä varovaisia peruutusharjoituksia huippukalliilla Mersullaan. Ja sai ajokortin vielä huomattavasti myöhemmin. Ozzy taas kaahaili vuosikausia pitkin Englannin maaseutua pubireissuillaan, vaikka reputti ajokokeen toisensa jälkeen.
Siitäkin huolimatta minä viihdyin tällä kertaa paremmin Ozzyn kyydissä.
-Paula R
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti