Kevättä ilimas..ja..rinnas…aiva selevästi !

Istun kirjastoautos kirjaston pihas ja kattelen vanhan paloaseman tornin huipulla lenteleviä naakkoja, joku siä kulijettaa risua ja tarijuaa sitä toiselle, luultavasti toivehes, notta tämä toinen ottaas risun ja lähtis kattelohon olisko viä vapaata savutornia tulovaksi huusholliiksi. Ah….eikö se oo kevät suuren rakkauren toivehes lentelemistä…ainaki Naakoolla.

Kevät on selevästi tulos, ku sanomalehtien yleesöpalstoolla rupiaa olohon näita koiranpaskajuttuja enemmän ja vähemmän, varmahan munki pitää kohta kattella koiranpaskasankoo ja kerätä tuvan takaa meirän kaharen koiran talaven jätökset kompostihin, ennenku emännyys kerkiää muistuttohon.

Selevä kevähän merkki on, ku naisväki, ainaki meillä, alakaa selaalohon
siemenluetteloota ja tekemähän puutarhan tehokäyttösuunnitelmia ja muutoonki töis näkyy, notta puutarhakirjojen lainaus lisääntyy.

Kohta on aika nostaa kuulemma varhaasperunan siemenet itämähän, jos vaikka tulis varhaanen kevät, niin saataas panna potut kasvamahan ja orottamahan, notta viökö halla vai ei.

Kirjastoautovirkaalija on sitte syöny kevähän ensimmääsen mämmin ja olovana se oli maullansa ja pääsiääsmunia rupiaa olohon kauppojen kassojen nurkalla tyrkyllä ja vaikia on mennä ohitte iliman eres yhtä munaa. Simaresepti pitää kattella valamihiksi, vappuki on aiva tuos tuokios. Kevätpäivä seisoo ja saamma siirtää kelloja…niin mihinkä päin…ai niin kesähän päin…muistaakseni.

Näkyy se kevähän tuleminen siitäki, ku muksujen kiriojen lainaus vähenöö ja lasketahan vain aamuja kesäloman alakuhun.

Käsityökiriojen lainaus vähenöö ja puutarhakiriat lainatahan yhyrettömihin. Son niinku muutolintujen tulo, ku naisihimiset tuloo niinku yhyrestä käskystä kattelohon PUUTARHAKIRJOJA…ja siitä tietää, notta kevät on alakanu…

Ja sitte viä selevä kevähän merki on, ku kirjastoauvirkaalijan polokupyörän vierehen tuloo toinen polokupyörä kirjaston sivuoven pyörätelineesehen.

Kirjarikasta kevättä kaikesta huolimatta toivottaa kirjastoautovirkaalija.