Aidosti outoa (2006)
Ohjaus: Marc Forster
Julkaisija: Nordisk Film

Harmaa Harold Crick kuulee eräänä aamuna päässään äänen, joka kuvaa tarkkanäköisesti mitä Harold tekee ja ajattelee. Aluksi kertoja vain häiritsee ja hämmentää Haroldia. Hämmennys kasvaa peloksi, kun kertoja ennakoi Haroldin kuolevan pian. Karen Eiffel kirjoittaa kirjaa verotarkastajasta, joka tulisi kuolemaan tarinan lopussa tavalla, jota Eiffel ei ole vielä keksinyt. Hän ei ole myöskään tietoinen, että hänen romaaninsa päähenkilö on todellinen ihminen.

Ferrellin Harold on onnistuneen vähäeleinen ja sympaattinen verotarkastaja, täysin päinvastainen Ferrellin edellisille näkemilleni rooleille. Haroldin tunteet kuvastuvat hienosti ja hän kehittyy elokuvan koko keston ajan. Elokuvan muut näyttelijät eivät kalpene yllättävän hyvän Ferrellin rinnalla. Dustin Hoffman hoitaa kirjallisuuden professorin roolin tutulla rutiinilla ja Maggie Gyllenhaalin kapinallinen leipuri on eloisa ja viehättävä, mutta suurimman vaikutuksen tekee Emma Thompson kirjailija Karen Eiffelinä. Sarjapolttava ja outo Eiffel on mainiosti kirjoitettu ja näytelty hahmo.

Zach Helmin käsikirjoitus on oivaltava ja täynnä matematiikka- ja tiedeviittauksia (usein sellaisia, joita en itse edes huomannut) ja Marc Forsterin ohjaus on mallikelpoista. Forster on ohjannut muun muassa Bond -elokuvan Quantum of Solace ja Johnny Deppin pääosittaman Finding Neverlandin sekä Leijapojan. Jos Joskus tahdot pitää Forster illan, löydät elokuvat kirjastosta. Minun sivistyksestäni kaksi jälkimmäistä vielä häpeällisesti puuttuvat, mutta Aidosti outoa oli niin hyvä, että jokupäivä nekin löytävät tiensä lainahistoriaani.

-ttt